Murhabotin päiväkirjat 4
Hertta, 2024, kovakantinen, 213 s.
(The Murderbot Diaries 4: Exit Strategy, 2018)
Suomentanut Mika Kivimäki
Olenko jo muistanut mainita, että pidän Murhabottia toteemieläimenäni? Tuo häkellyttävän hellyyttävä ihmisiä vihaava, mutta silti kaikkensa näiden eteen tekevä murhaamiseen suunniteltu botti valloitti sydämeni jo ensimmäisessä osassa. Tilanne on vain pahentunut jatko-osa kerrallaan. Tämä viimeisin sai aikaan jo niin suurta sympatiaa, että lukiessa meinasi pakahtua!
Sarjasta on aiemmin ilmestynyt Hälytystila, Keinotekoinen olotila ja Oikullinen protokolla. Kirjat täytyy ehdottomasti lukea järjestyksessä, jotta ymmärtää koko tunnelatauksen joita Murhabotti kokee ja aiheuttaa. Jos siis aiemmat osat ovat vielä lukematta, palaa ehdottomasti Hälytystilaan! Muuten tekstini jatko spoilaa sinulta liikaa!
Edellisessä osassa Murhis oli tutkimusmatkallaan maankaltaistamislaitoksella, joka oli selvästi tehty piilottamaan rikollisia puuhia. Murhis onnistui lähettämään todistusaineistoa näistä rikoksista, mutta GrayCris ei suostu alistumaan kohtaloonsa taistelutta. Murhabotti saa kuulla entisen asiakkaansa (ystävänsä?) kadonneen ja on myös vahva epäilys, että GrayCris on tuon katoamisen taustalla.
Murhis aloittaa siis etsintä- ja pelastusoperaation, mutta ihmettelee syvästi, että miksi? Eihän hänelle ole ohjelmoitu tunteita? Hän voisi matkata halki avaruuden erilaisilla rahtialuksilla ja katsoa sarjoja, mutta päätyy vapaaehtoisesti takaisin ihmisten pariin. Vaikka Murhabotti on taitava ja pystyy laskemaan suunnitelmiensa toimivuutta etukäteen, päätyy hän tilanteeseen jossa on itse hengenvaarassa. Onko hän valmis uhraamaan itsensä, öh, ihmisen takia?
Martha Wellsin scifi-sarja on palkittu moneen kertaan, eikä todellakaan syyttä! Murhabotissa on kaikessa antisosiaalisuudeessaan jotain niin sympaattista ja vetoavaa, ettei kirjoja voi kuin rakastaa! Ja siis myös tarinoiden juonet ovat hyviä! Muttei tarvitsisi olla, koska Murhis valloittaa ihan vain itsenään lukijan sydämen täysin.
Neljäs osa toi toteemieläimeeni entistä enemmän inhimillisyyttä, joka Murhista myös selvästi pelottaa. Tämä kamppailu tunteiden kanssa on kiehtovaa ja omituisella tavalla samaistuttavaa luettavaa. Päivätyöni sosiaalialalla tuottaa toisinaan empatiaähkyä ja -uupumusta, joten oletan siinä olevan osasyy tämän teoksen tuottamalle mielihyvälle omalla kohdallani.
Englanniksi sarjaan on kirjoitettu vielä kolme osaa lisää, joten jään innokkaana odottamaan jatkoa! Neljä ensimmäistä osaa on upeasti suomentanut Mika Kivimäki, joten uskon ja luotan siihen, että Hertta Kustannus ja Kivimäki jatkavat upeaa työtään, jotta minä saan lukea lisää Murhiksen seikkailuja suomeksi!
Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta. Kiitos Hertalle todella paljon, että tuotatte ihanaa luettavaa!
Kirjan lisään Seinäjoen kaupungin kirjastojen 2024 lukuhaasteeseen, kohtaan 26. Vapaus. Vapaus on tärkeä asia villille SecUnitillemme.
Kommentit
Lähetä kommentti