Siirry pääsisältöön

Anssi Kullberg - Titaanien aika

 


Books on Demand, 2022, pehmeäkantinen, 674 s.

Titaanien aika aloittaa scifi-trilogian jykevällä teoksella, jonka lukeminen otti hieman aikaa. Kiinnostava fakta kirjasta on se, että kirjailija on tarinan osia alun perin kirjoittanut teini-ikäisenä ja jättänyt muhimaan pöytälaatikkoon. Hän kirjoitti tuon tuotoksen uudelleen aikuisiällä asuessaan Ukrainassa. Kirjailija kertoo työstäneensä tekstiä ystävien avustuksella, osittain englanniksi ja osittain suomeksi. Kirja myös alun perin julkaistiin englanniksi.

Titaanien aika hyppää miljoona vuotta eteenpäin universumissamme. Maa on titaanien mukaan tuhoutunut. Mikael herätetään henkiin kopiona itsestään ja hän on herätessään jo aikuinen. Lopulta hänet lähetetään Atlantikseen, uuteen maailmaan, jonka titaanit ovat luoneet. Elämä Atlantiksessa on kuin suoraan oppikirjasta. Utelias mieli kuitenkin turtuu tähän nopeasti ja kaipaa uusia haasteita mielelleen.

Mikael saa suostuttelun jälkeen titaaneilta aluksen, jolla voi tutkia Atlantista ympäröivää merta. Eräs tutkimusmatka kuitenkin kulkee muita pidemmälle, sillä Mikael haluaa löytää maata. Hän uskoo vakaasti, että on olemassa muutakin kuin Atlantis. Lopulta alus haaksirikkoutuu saarelle, jota Mikael seurueineen aikoo tutkia.

Mikaelin seurue kuitenkin kaapataan ja Mikael tahtoo pelastaa seurueensa sekä tutkia saarta. Saarelta löytyykin muuta elämää. Nuorten poikien joukkio hallitsee saarta ja ottaa Mikaelin vangikseen. Kun Mikael onnistuu vakuuttamaan pojat aikeistaan, Hänestä tulee yksi veli muiden joukkoon. Mutta mitä tapahtui Suurmestarille ja Valkealle naiselle? Entä onko portti Elysioniin todella olemassa?

Teoksen tarina on mielestäni upea. Se on yksityiskohtiaan myöten hyvin suunniteltu ja henkilöhahmot ovat monine kerroksineen hyvin kirjoitettuja. Vaikka välillä tarina hyppii menneisyyden hahmojen ja nykyisyyden välillä, tarinassa on silti helppo pysyä mukana. Ensin minua hieman häiritsi titaanien nimeäminen muumeiksi ym. pienet seikat, mutta kun siihen tottui, se alkoi olla jo suorastaan loogista.

Teos on kirjoitettu hyvin yksityiskohtaisesti. Olen itse lukijana vauhdikkaiden tapahtumien ja nopeiden juonenkäänteiden ystävä, joten olisin kaivannut reilua tiivistämistä tarinassa. Monelle muulle lukijalle tiedän kuitenkin hitaan ja yksityiskohtaisen etenemisen olevan juuri se juttu, joka miellyttää. Tarina oli kuitenkin upea, joten olen tyytyväinen, että luin sen loppuun asti.

Tarina jatkuu kahden osan verran. Seuraava osa on Elysion ja kolmas Sangriala. Kaikki kolme ovat ilmestyneet Books on Demandin kautta. Minulla on myös nuo kaksi muuta lukupinossani, joten niistäkin arvostelut vielä luvassa. Kaikki kolme kirjaa on saatu arvostelukappaleina Books on Demandilta.

Kirjan lisään Helmetin 2024 lukuhaasteeseen, kohtaan 27. Kirja kertoo jälleenrakentamisesta. Teos sopii tähän hyvin, sillä siinä rakennetaan ensin uudelleen koko ihmiskunta ja sen jälkeen yhteiskunta ja sen säännöt.

Kommentit

  1. Titaanien aika on vähän kuin pitkät portaat vuorelle. Tasaisin väliajoin on tasanteita hengähtämiseen ja maiseman katseluun, ennen kuin vuorelle kiipeäminen jatkuu. Ne, jotka pääsevät loppuun saakka, ansaitsevat väistämättä ilonsa. Ja näkevät pidemmälle kuin muut.

    Toinen ja kolmas kirja ovat luonteeltaan kineettisiä - toisessa matkustetaan Elysionin läpi ja kolmannessa taistellaan. Niinpä ne tarjoavat enemmän vauhdikkaita tapahtumia ja juonenkäänteitä kuin ensimmäinen kirja, josta suurin osa tapahtuu yhdellä pienellä saarella.

    Ensimmäinen kirja kuvaa nuoruutta ja sille ominaisia tuntemuksia jumissa olemisesta, oman itsen etsimisestä olosuhteissa, jotka joku muu on asettanut. Elysionissa ollaan selvästi aikuisemmassa maailmassa - matkalla, mutta mihin? Sangrialan teema on valta.

    Kirja-arvostelut ovat taikapeiliin katsomista. On kiehtovaa nähdä, miten eri ihmiset näkevät ja kokevat kirjoitetun; mitä he siitä löytävät. Suurkiitos tästä!

    VastaaPoista
  2. Hih, ihanasti ajateltu tuo taikapeili! Totta kyllä, että tismalleen samalle tuotokselle voi saada hyvin erilaisia mielipiteitä, joilla ei välttämättä ole mitään tekoa itse teoksen kanssa. Meitä ihmisiä lukijoina on niin moneen junaan. Toiset tykkäävät toisesta ja toiset toisesta. Tämän vuoksi itsekin yritän arvosteluissa huomioida tämän lukijoiden moninaisuuden.
    Ja Titaanien aika on tarinana kultaa, vaikka itse olenkin malttamaton lukija. Toki osaan kuvitella myös, että äänikirjana tämä uppoaisi minulle juuri tällaisenaan, minulla on kuunnellessa "enemmän aikaa" tarinan yksityiskohdille. Kiitos kirjastasi, se on hyvä teos!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pirjo Toivanen - Rooleja vai rakkautta?

  Stresa, 2022, pehmeäkantinen, 267 s. Kirja on saatu arvostelukappaleena kirjailijalta. Tapasin Toivasen Helsingin kirjamessuilla Stresan osastolla ja kun keskustelussa tuli esiin kirjablogini, hän tarjosi myynnissä olevaa kirjaansa arvosteltavaksi. Sain kirjan omistuskirjoituksella signeerattuna! Kirjailija itsessään oli minulle täysin uusi tuttavuus, joten en ollut varma, mitä kirjalta odottaa. Kansikuvasta saatoin päätellä, että ainakin pääsen matkalle ulkomaille, mutta en osannut paikallistaa edes sitä, että mihinkä. Päädyin Italiaan, mutta myös Kuubaan. Koska osa ajasta ollaan Kuuban Havannassa, sijoitan kirjan Pohjoiseen lukuhaasteeseen 2023, kohtaan 4. Merelliseen ympäristöön sijoittuva kirja . Jälleen kerran tämä ei ihan täysin ehkä vastaa haastekohtaa, koska merta ei juurikaan kirjassa mainita muutoin kuin laivareittinä, mutta tämä nyt kuitenkin riittää itselleni. Pääasiallisesti kirjassa ollaan Italiassa, Milanossa ja Stresassa. Päästään piipahdukselle kyllä myös Miamiin

Adonis Fabio - Vihreän siirtymän kultti

H. C. Hammerbergin tutkimuksia Icasos, 2024, näköiskirja, 206 s. Teos kiinnitti kustantajan uutuusluettelossa väkisin huomioni. Jo pelkästään kirjailijanimi kuulosti niin röyhkeältä vitsiltä, että sisällön on pakko olla yhtä hulvatonta. Kun vielä esittelytekstissä kerrotaan kirjan sisältävän riemullisen huonoa huumoria, olin myyty. Taidolla muokattu kirjailijakuva suorastaan pakotti lukemaan tämän. Vihreän siirtymän kultti on siis huumorin täyteinen dekkari. Tai ehkä tätä voisi kuvailla pikemminkin dekkarin parodiaksi. Meno on äärettömän lennokasta, erittäin epärealistista ja räävittömän huonolla huumorilla varustettua. Toisin sanoen teos rikkoo kaikkia hyvän maun rajoja ja jättää lukijalle sellaisen ymmyrkäisen ilmeen huulille, joiden välistä voi jopa kuulua vaimea öööö… Yhtä kaikki, H. C. Hammerbergin tutkimukset ovat kaikista edellä luetelluista syistä ehdottomasti lukemisen arvoisia. Jos Juha Vuorisen Juoppohullut ja DikDekit sai sinut hihittelemään hulluna, tää on just sua var

Hae tästä blogista