Pohjoisen legendat 3
Fantacor Ky, 2019, pehmeäkantinen, 371 s.
Kirja on saatu arvostelukappaleena ja sarjan kolmas
osa. Kirja jatkuu jälleen siitä, mihin edellinen päättyi, joten ehdottomasti
luettava järjestyksessä. Jos et ole aiempia osia lukenut, aloita niistä. Niiden
arvostelut löydät myös blogistani. Tämän kirjan sijoitan Pohjoiseen
lukuhaasteeseen 2023, kohtaan 12. Pienen kustantamon julkaisema kirja. Tämä
arvostelu spoilaa väkisinkin edellisiä osia, joten kannattaa lukea ne ensin ja
niiden arvostelut myös.
Ensimmäinen osa Lohikäärmeen kynsi: https://lukutoukanluetutsivut.blogspot.com/2023/06/aapo-leisio-lohikaarmeen-kynsi.html
Toinen osa Varjosielu:
https://lukutoukanluetutsivut.blogspot.com/2023/07/aapo-leisio-varjosielu.html
Arathus vajosi viime osassa varjoihin ja etsi epätoivoisesti
keinoa manipuloida varjoja ja keinoa manipuloida sieluja. Hän palaa unissaan
jatkuvasti Sonyan luo, jonka sielu on lukittu hänen sisälleen. Arkan ja Lynia etsivät
keinon palauttaa Arathus pimeydestä takaisin valoon. Tätä varten he etsivät
käsiinsä Ragnaromin, jonka kanssa nyt aikovat kohdata henkensä uhalla Arathuksen.
Ragnarom onnistuu tehtävässään ja ystävykset pääsevät jatkamaan yhdessä matkaa.
Pian käy kuitenkin ilmi, että Arathus ei ole täysin palannut varjoista. Hän on
kylmä ja piittaamaton, valmis tappamaan satoja ihmisiä vain, koska se on
helpoin ratkaisu. Arkan, Lynia ja Arathukseen sidottu Sonya tekevät parhaansa hävittääkseen
viimeisetkin varjot Arathuksesta. Samaan aikaan kirkon ja aatelisten valtapeli
tiivistyy ja kuningas yritetään salamurhata. Kirkko on täynnä vallanhimoisia
ihmisiä, joiden vuoksi jumalatkin ovat jo pulassa. Onko mitään tehtävissä enää
valtakunnan pelastamiseksi ja kuka loppujen lopuksi voisi johtaa ihmiset
takaisin uskonsa äärelle. On mahdotonta tietää, kuka on tarinan hyvis ja kuka
pahis.
Kirja kuljettaa koko ajan mukanaan kolmea tarinaa,
mikä poikkeaa kahteen edelliseen kirjaan verrattuna. Välillä ollaan Mioksen
valtakunnassa ja välillä Gelandarissa. Välillä seurataan aatelisten valtapeliä
ja välillä tuttuja ystävyksiä aiemmista kirjoista. Kirjailija varoittelee
ensimmäisenä, että tarinat eivät välttämättä tapahdu yhtä aikaa ja niiden
seuraaminen voi olla vaikeampaa, mutta ainakaan itselläni ei ollut mitään vaikeuksia
pysyä mukana näissä päällekkäisissä tapahtumissa, eikä tarinan kerrontatyyli
häirinnyt lukemista yhtään. Päinvastoin, mielestäni oli miellyttävämpää lukea,
kun koko ajan tapahtui. Välillä täällä ja välillä tuolla, mutta tarina etenee
koko ajan ja en malta odottaa sitä, kuinka kaikki hahmot lopulta kietoutuvat
yhteen ja miten tarina jatkuu.
Edellisestä kirjasta mainitsin, että muutamassa
kohdassa tarina ei ollut ihan niin vetävä. Kerroin myös, että se mielestäni
johtuu tarinan jatkon hyvästä pohjustamisesta. Tätä kirjaa lukiessani voin
todeta olleeni täysin oikeassa, sillä tämän kirjan merkitys aukeaa paremmin
edellisen kirjan pohjustuksen ansiosta. Ja tämä kirja oli kyllä ehdottomasti
otteessaan pitävä ja juoni veti mukaansa koko ajan. Tätä kirjaa en taaskaan
olisi millään malttanut laskea kädestäni ja kirja on sanalla sanoen mahtava! Nyt
en taas millään malttaisi odottaa, että pääsen seuraavaan osaan käsiksi. En
millään malta odottaa, mitä seuraavaksi tapahtuu ja kuka loppujen lopuksi jää valtakunnassa
valtiaaksi, tai miten Arathuksen yritys löytää kadonnut itsensä onnistuu. Tässä kirjassa perinteisen fantasian lumo on kirkkaimmillaan.
Sarja tuntuu todella olevan perinteinen sankarin matka: velhon oppipoika, joka tulee lopulta mestariaan paremmaksi, sitten koittaa kiusauksen ja koettelemuksen aika (jona sankarista paljastuu varjopuoli), mutta lopulta hän voittanee varjonsa ja eheytyy, palaten tai astuen uudelle tasolle uusiutuneena, viisaampana ja kokeneempana.
VastaaPoista