Pohjoisen legendat 2
Fantacor, 2019, pehmeäkantinen, 356 s.
Kirja on saatu arvostelukappaleen. Kirja on Pohjoisen legendat
-sarjan toinen osa, ensimmäisestä voit lukea täältä: https://lukutoukanluetutsivut.blogspot.com/2023/06/aapo-leisio-lohikaarmeen-kynsi.html
Kirja päätyy Helmetin 2023 lukuhaasteeseen kohtaan
48. Kaksi kirjaa joiden tarinat sijoittuvat samaan kaupunkiin tai ympäristöön.
Nämä eka ja toka osa tapahtuvat samassa maailmassa, tosin aivan täysin eri
puolilla sitä. Tarkempi haasteen täyttäjä ei näitä siis pariksi kelpuuttaisi,
mutta minulle riittää sama fantasiamaailma. Kirjan alussa ollaan kumminkin
Mioksessa, missä viime kirjassa oltiin myös vain osa kirjasta.
Arathuksen tarina siis jatkuu. Arathus on päätynyt
siihen tilanteeseen, että hänen mestarinsa Gerron ei voi hänelle enää mitään
opettaa. Kun odotettu kutsu toimeksiantoon kirkolta tulee, päättää Arathus
jättää opettajansa kokonaan. Arathus janoaa tietoa ja syvempää osaamista virtauksen
hallitsemiseen. Kirkon tehtävä ei tuota mainetta ja menestystä, mutta Arathus
lähetetään tutkimaan raunioita, joissa tapahtuu kummia. Yhteenotto varjojen
kanssa ei ole kovin helppo tehtävä ja Arathus joutuu tosissaan pohtimaan, onko
hän kaikesta mahdistaan huolimatta tarpeeksi mahtava. Punnittava on myös, kuka
on hänelle oikeasti uskollinen ja kuka ei.
Ensimmäinen osa oli kerta kaikkisen mahtava ja imaisi
minut tiukkaan otteeseen alusta loppuun asti. Tämäkin kirja oli loistava, mutta
ei ihan niin vetävä kuin ensimmäinen. Tämä johtuu tulkintani mukaan siitä, että
tulevia tapahtumia varten on täytynyt pohjustaa uusi osa maailmaa, joka vain
ohimennen mainittiin viime kirjassa. Tämän vuoksi kirjassa oli paljon kuvailua
ja maailman historian kerrontaa, jotta lukija ymmärtää kokonaisuuden. Kuten olen
aiemminkin kertonut, minä olen malttamaton lukija ja tällainen kaikesta
tarpeellisuudestaan huolimatta turhauttaa minua. Tässä kirjassa kuvailu oli
onneksi pilkottu sopivasti, vähän lyhyempiin pätkiin, joten en koskaan ehtinyt
kyllästyä tai päätynyt skippaamaan sivuja. Kokonaisuutena nämä kerronnat ovat
kuitenkin välttämättömiä ja ehdottomasti kiinnostaviakin.
Edelleen, huikeaa fantasiaa, jota roolipelaaja voi
vain rakastaa! Pidän siitä, kuinka kirjassa perinteinen fantasia elää. Upea
lisä aiempiin henkilöhahmoihin oli paladi Stogard. Pidin tuosta hahmosta heti
ensi kohtaamisesta ja hahmo parani kirjan edetessä. Pidin todella paljon myös
siitä kehityksestä, minkä kaikki hahmot tämän kirjan aikana kävivät läpi.
Enempää paljastamatta, kirjan loppu kuitenkin jätti ison kysymysmerkin ja
seuraava osa on kerta kaikkisen pakko lukea! Minun on saatava tietää miten
kullekin hahmolle käy ja mihin tarina jatkuu. Koukuttavaa luettavaa, vaikka
edellisessä kappaleessa valitinkin kuvailuista! Pistin muuten sarjan juuri
ilmestyneen kuudennen osan tilaukseen, niin hyviä nämä kaksi ensimmäistä ovat
olleet!
Kommentit
Lähetä kommentti