Robustos, 2024, kovakantinen, 317 s.
Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta,
kuten myös ensimmäinen osa sarjaa. Veren väki on sarjan ensimmäinen osa. Metsän
väki on sarjan itsenäinen jatko-osa, mutta suosittelen lukemaan ensimmäisen
osan ennen tätä. Kokonaisuus pysyy paremmin hallussa ja lukija ymmärtää
paremmin taustoja ja ihmisten välisiä tunnesiteitä.
Rehellisesti sanottuna ensimmäinen osa oli minusta
parempi, koukuttavampi luettava. Metsän väki on myös hieno teos, mutta ei
imaise lukijaa otteeseen ihan niin tiukasti kuin Veren väki. Tämä johtunee
siitä, että kirjan päähenkilö Olivia ei ole jatkuvassa hengenvaarassa, vaan
hänen tarinaansa voidaan kertoa rauhallisesti, kaikki vaikuttavat tekijät selittäen.
Ehdottomasti kuitenkin kiinnostava teos ja tämä avaa monia kysymysmerkkejä, jotka
jäivät Veren väestä mietityttämään.
Kiira tapaa vihdoin Olivian, kadonneen parhaan
ystävänsä. Kun Kiiralle selviää koko tarina Olivian katoamisesta ja mikä Olivia
oikeasti on, alkaa ystävysten yhteinen jännittävä seikkailu. Olivia on
metsänhaltia, jonka elämä on ollut pitkään eristettyä hallitsemattoman karhun
mielen vuoksi. En oikeastaan viitsi kertoa enempää kirjan juonesta, koska on
mahdotonta paljastaa oikeastaan mitään pilaamatta lukijan yllätystä.
Kerrottakoon kuitenkin sen verran, että matkaa tehdään ympäri Suomea,
ihmissuhdesotkut vaikuttavat kaikkiin ja kirjan aikana tavataan voimakas ja
pelottava Louhi, joka tuntuu olevan ainoa ratkaisu Olivian ongelmiin.
Metsän väki on tunnelmaltaan hyvin erilainen, kuin Veren
väki. Tämä osoittaa kirjailijan huikeaa taitoa tuoda esiin erilaisten
henkilöhahmojen olemus. Olivia on taustaltaan, elämältään ja sukujuuriltaan
totaalisen erilainen kuin edellisen osan Kiira. Tämän vuoksi teoksen henki ja
fiilis ovat myös täysin erilaisia. Tämä tekee Metsän väestä todella kiehtovan,
sillä kontrasti edeltäjäänsä on kova.
Metsän väki ammentaa paljon enemmän vaikutteita
suomalaisesta ja karjalaisesta kansanperinteestä. Teoksessa tulee hyvin
esitellyksi suomalaiset tarujen hahmot, heidän elintapansa sekä metsäfantasia parhaimmillaan.
Teoksessa amerikkalainen ihmissusi saa sydäntä lämmittävän vastineen,
ihmiskarhun. Metsähiset pystyvät muuttumaan karhuiksi tai mäyriksi tai
muiksikin eläimiksi perintönsä mukaan.
Taannoin tein jotakin ”tunnetko nämä suomalaiset sanat”-testiä,
ja siinä mainittiin, että todella harva suomalainen enää tietää, mitä
tarkoittaa metsänpeitto. No, jouduin myöntämään, etten tiennyt itsekään
(vastasin väärin). Jos jäi kiinnostamaan mikä se metsänpeitto sitten on,
kannattaa lukea tämä kirja!
Kirjan sijoitan Helmetin 2024 lukuhaasteeseen, kohtaan 35. Kirjassa vietetään aikaa luonnossa.
Metsänpeitto on tuttu asia, mutta metsähisistä en ole suomen kielessä juuri kuullut. Maahisista kyllä. Haltian ja haltioitumisen yhteys on hyvä asia suomen kielessä, koska sen verran moni tuntuu kuvittelevan, että haltia pitäisi kirjoittaa haltija. Mutta onhan eri asia puhua metsän haltiasta kuin vaikkapa ajoneuvon haltijasta.
VastaaPoista