Nurkka, 2024, pehmeäkantinen, 124 s.
Sain tämän sarjakuvakirjan arvostelukappaleena kustantajalta. Kansikuva on kieltämättä synkän koominen ja vetoaa minuun. Kansikuvassa oikeastaan tiiviistyy myös koko teoksen henki. Muka ylväs ja ylevä Pomo, joka näkee itsensä istumassa kalliilla ja ylevällä valtaistuimella, vaikka elämän realiteetit laittavatkin vastaan ja hän istuu kasassa höyhensäkkejä.
Pomo Pepperoni on mafioso, hahmosta voi tunnistaa viitteitä erääseen toiseen erittäinkin tunnettuun mafiosoon, jonka käsissä pyörii isompikin mafia. Pomon asenne on yhtä ylevä, itseriittoinen ja omaa arvoaan korostava kuin koko maailmaa hallitsevan mafioson. Hänen uskollinen apulaisensa silottelee valmiiksi tietä edellä ja hoitaa hommat maaliin Pomon perässä.
Googlettelin tekijää, ja Pomon apulainen, Keijo Teuras on seikkaillut aiemminkin omassa kirjassaan. Siitä selviää paremmin myös Teuraan ja Pomon suhde. Tässä sarjiksessa jäi näiden kahden suhde hieman epäselväksi, Teuras vaikuttaa enemmänkin vain hölmöltä apurilta. Näin ollen myös osa tarinasta jäi minulle lukijana hieman valjuksi, kun osa tarinasta olisi pitänyt jo tietää.
Tämä osa kuitenkin keskittyykin nimenomaan Pomoon, joka on taustahahmo taas aiemmassa Keijo Teuras -sarjiksessa. Pomo on kuitenkin hahmona koominen ja ”loistaa” tässä teoksessa Teuraan sijaan. Pomo on turhantärkeä, kaikkeen pystyvä, mahtiponttinen ja ylevä hahmo, joka voi tehdä ihan mitä vain. Ja kuten kenen tahansa ylevän mafiosopomon, hänen ei oikeasti tarvitse tehdä mitään vaan hänellä on käskyläinen toteuttamassa hänen oikkujaan.
Pomo Pepperonin päänsäryksi tarinassa muodostuu Turo Ainiainen, joka kehtaa oman pytinkinsä työmaalla häiritä Pomoa. Pahin ongelma on kuitenkin se, että Ainiainen uhkaa Pomon uljautta ja ylväyttä olemalla varakkaampi ja menestyneempi kuin tuo jumalten luoma täydellisyys, arvollinen ja ylevä Pomo. Teurasta tarvittaisiin, eikä Pomo voi ollenkaan ymmärtää, miksei ongelmaa ole jo hoidettu etukäteen.
Jalosukuinen Pomo haluaisi rauhassa elää hedonistista elämäänsä ja jakaa yleviä neuvojaan ja oppejaan menestyksestä muille, mutta Ainiainen on tälle suuri este aiheuttamansa häiriön ja alemmuutta aiheuttavien videoidensa kanssa. Kehtaakin neuvoa paremmin kuin Pomo!
Sarjis oli ihan hauska lukukokemus, mutta ei aivan täysin kuitenkaan ominta huumorin aluettani. Uskon, että tästä olisin saanut paljon enemmän irti, jos olisin ensin lukenut Keijo Teuraan sekä jos olisin edes joskus katsonut Kummisedän. Arvostan kuitenkin erityisesti Uralin piirrustustyyliä, joka on selkeä, hauska ja karikatyyrimäinen. Tarinasta tunnistan selkeästi parodiointia, joka saa hymyn suupieleen.
Veli-Matti Ural on toiminut Oulun Sarjakuvaseurassa useamman vuoden ja työkseen hän opettaa, tuottaa ja taiteilee. Kaikkia näitä sarjakuvien ympärillä. Ural on ollut myös tuottamasssa Oulun sarjakuvafestivaaleja. Uralin mielestä kaikki voivat tehdä sarjakuvia, sillä jokainen osaa piirtää vähintään tikku-ukkoja. Niillä pystyy tekemään hyvää sarjakuvatarinaa. Tätä ajattelua hän opettaa myös eteenpäin. Pomo on Uralin neljäs sarjakuvakirja.
Kirjan lisään Goodreadsin ATY 2025 -haasteeseen, kohtaan 24. A book with a main character who is a brain, an athlete, a basket case, a princess or a criminal. Eli kirjan päähenkilö on älykkö, urheilija, saamassa hermoromahduksen, prinsessa tai rikollinen. Näistä kohdista päähenkilö on varmasti rikollinen, mutta myös omasta mielestään älykkö ja paikoin ei kyllä hermoromahduskaan ole kaukana.
Lähteet:
https://www.kaleva.fi/sarjakuvien-oululainen-erikoismies-veli-matti-ural/1671113
Kommentit
Lähetä kommentti