Siirry pääsisältöön

Arvostelukappaleet, mielipiteeni ja tapani kirjoittaa

Loppuvuodesta 2024 some kuhisi keskustelusta, jossa painittiin sen asian kanssa, täytyykö


kirjabloggaajien ja somettajien mainita arvostelukappale saaduksi kustantajalta. Tämä siis toisten mielestä lasketaan mainostamiseksi. 

Olin aluksi itsekin ajatusta täysin vastaan, koska en hetkeäkään koe mainostavani ketään kirjoittaessani kirja-arvostelua. Olen kuitenkin melko tunnollisesti täällä blogissa kertonut, mistä kirjan olen saanut tai ostanut. Se on ollut jostain syystä luontainen tapa. 

Osallistuin paljon itsekin keskusteluun ja olin vahvasti siltä mieltä, että olisi aivan pöyristyttävä väittää kirjablogissani tai kirjasomessani tekemieni julkaisujen olevan mainostamista. Minut saatiin kuitenkin ympäripuhuttua siihen, että arvostelukappaleena saatu tuote täytyy säntillisesti jokaiseen blogitekstiin ja somepostaukseen merkitä. Tämä otti suuresti päähän, mutta tein työtä käskettyä.

Olen kirjablogini kanssa täysi harrastaja, ja kirjoitan tänne puhtaasti omaa ajatuksieni virtaa lukemistani kirjoista. Haluan vinkata muillekin niitä lukukokemuksia, joita joku voisi arvostaa. En koe olevani vaikuttaja tai markkinoija, vaikka enevässä määrin kirjoitan arvostelukappaleina saaduista kirjoista. Äärettömän harvoin vaivaudun edes lukemaan uudestaan kirjoittamani tekstin, se on tasan sitä, mitä aivoistani kirjoitushetkellä irtoaa.

Teen kuitenkin myös hieman ammattimaisemmin kirja-arvosteluita Kirjamaassa. Siellä puolestaan tarkistan tekstin moneen kertaan, parhaimmillaan sitä lukee myös kollegani ja kommentoi. Siellä puolella tarkoituksena on tehdä toiminnasta bisnestä kustantajien kanssa. Siellä tittelini on toimittaja, tarkkoja kun ollaan niin oikeastaan jopa päätoimittaja. Toimittajien ei yleisen mielipiteen mukaan tarvitse mainita arvostelukappaleita. 

Tänään taas yhtä somepostausta tehdessäni omaa blogiani ja viimeisintä arvostelua mainostaakseni ärsyynnyin suuresti tähän arvostelukappaleen merkitsemiseen. Se vie X:ssä ja Threadsissä liikaa merkkejä ja Instagramissa sekä Facebookissa näyttää idiootilta. Päätinkin jälleen googletella ja tutkia asiaa uudestaan. 

Löysin marjiksen Kirjamielellä-blogista tekstin, jossa hän oli ottanut yhteyttä kuluttajavirastoon ja kysynyt suoraan asiaa. Löydät koko hänen juttunsa täältä. Kuluttajaviraston kanta oli selkeä. Kunhan kerron jossain kohtaa, että osa kirjoituksieni kirjoista on saatu arvostelukappaleina, se on ihan ok ja hyvän maun mukaista. Ugh, sota on päättynyt. 

Nyt siis avaankin omalta osalta toimintaani: 

Saan paljon arvostelukappaleita kustantamoilta. Kuten jo sanoin, suurin osa nykyään kirjoittamistani teksteistä pohjautuu arvostelukappaleena saatuun teokseen. Tässä kuitenkin kannattaa huomioida, että 90% saamistani arvostelukappaleista on myös itse pyydettyjä. Eli olen jo valmiiksi päättänyt haluavani lukea juuri tuon teoksen. Poikkeuksen tähän oikeastaan tekee vain osa lasten kirjoista, suurin osa omakustanteista ja muutama satunnainen muu. Ne olen saanut tarjottuna. 

Yhdestäkään kirjoittamastani tekstistä en ole hyötynyt senttiäkään. Kirja on ainoa hyöty, jonka olen saanut tekstiäni vastaan. Kirjoitan pääasiallisesti kaikista saamistani arvostelukappaleista, koska mielestäni maailman jokainen kirja ansaitsee tulla arvostelluksi. Olen koko blogini pidon aikana muistaakseni kirjoittanut kaksi negatiivista (tai ainakin negatiivisempaa) arvostelua. Päätin kuitenkin nopeasti, etten halua tuhlata aikaa yhdenkään kirjan haukkumiseen. 

Tyylinäni onkin nostaa arvosteluissani esille ne asiat, joita voin vilpittömästi kehua. Samalla esittelen kirjan, pohdin minkälaiselle lukijalle se voisi toimia ja toisinaan kerron, mistä en kirjassa pitänyt. Olen koko bloggaaja-urani aikana kieltäytynyt arvostelemasta tasan kolmea kirjaa. Kaksi oli niin surkeita, etten vain löytänyt mitään kehuttavaa. Kolmas taas ei oikein mielestäni ollut millään tapaa minun makuuni enkä kaikista yrityksistäni huolimatta saanut sitä kirveelläkään luettua. 

Tiedän myös, että useampi omakustanteen tarjonnut kirjailija on hieman pettynyt, kun en kirjoittanut heidän kirjoistaan niin ylistävästi, kuin monista muista lukemistani. Tästä olen jokaiselle kirjailijalle pahoillani, mutta ylistän vain niitä, jotka sen ansaitsevat. Tämä ei toki vielä tarkoita, että kirja olisi huono, se vain ei toiminut minulle. 

Eli, arvosteluni eivät ole maksettuja mainoksia. Kirjamaassakin kirjoitan samalla mentaliteetillä, koska bisnestä ei tehdä arvosteluista vaan muista asioista. Jos tämä on mielestäsi manipulointia tai valheellista piilomainontaa, kannattaa blogini ja somekanavani ohittaa. Lupaan ja vannon kuitenkin pyhästi, että jos joskus minulle yhdestäkään arvostelusta maksetaan rahaa, lupaan sen kertoa välittömästi!

Lukupinoni näyttää muuten tällä hetkellä tältä, joka viereisessä kuvassa näkyy. Pinossa on tasan yksi arvostelukappale, muut olen ostanut itse. Ylempänä kuvassa on minun työpöytäni, joten huomaatte varmasti, että aikaa ja energiaa olla järjestelmällinen ruudun takana ei kyllä enää ole :D

Jatkossakin varmasti kerron blogissani, onko kirja saatu arvostelukappaleena. Jos ei mitenkään muuten, jokainen tekemäni postaus arvostelukappaleesta on  vähintään merkattu tunnisteella 'arvostelukappale'. 

Itse en kuitenkaan näe eroa siinä, olenko ostanut kirjan itse, saanut ilmaiseksi kaverilta, lainannut kirjastosta tai kustantajalta arvostelukappaleena. Minulle kirja on kirja ja arvioin oman makuni mukaan jokaisen. Jos kirja on liian surkea tai ei vain minun makuuni, en kirjoita siitä mitään. Haukkumaan en ala enkä osaa mielestäni tarpeeksi ammatillisesti kirjoittaa kritiikkiä, joten jätän sen pois. Huonot asiat mainitsen kyllä, mutta keskityn hyvään. 

Kiitos ja anteeksi, toivottavasti et mene pois! 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pirjo Toivanen - Rooleja vai rakkautta?

  Stresa, 2022, pehmeäkantinen, 267 s. Kirja on saatu arvostelukappaleena kirjailijalta. Tapasin Toivasen Helsingin kirjamessuilla Stresan osastolla ja kun keskustelussa tuli esiin kirjablogini, hän tarjosi myynnissä olevaa kirjaansa arvosteltavaksi. Sain kirjan omistuskirjoituksella signeerattuna! Kirjailija itsessään oli minulle täysin uusi tuttavuus, joten en ollut varma, mitä kirjalta odottaa. Kansikuvasta saatoin päätellä, että ainakin pääsen matkalle ulkomaille, mutta en osannut paikallistaa edes sitä, että mihinkä. Päädyin Italiaan, mutta myös Kuubaan. Koska osa ajasta ollaan Kuuban Havannassa, sijoitan kirjan Pohjoiseen lukuhaasteeseen 2023, kohtaan 4. Merelliseen ympäristöön sijoittuva kirja . Jälleen kerran tämä ei ihan täysin ehkä vastaa haastekohtaa, koska merta ei juurikaan kirjassa mainita muutoin kuin laivareittinä, mutta tämä nyt kuitenkin riittää itselleni. Pääasiallisesti kirjassa ollaan Italiassa, Milanossa ja Stresassa. Päästään piipahdukselle kyllä myös Mia...

Adonis Fabio - Vihreän siirtymän kultti

H. C. Hammerbergin tutkimuksia Icasos, 2024, näköiskirja, 206 s. Teos kiinnitti kustantajan uutuusluettelossa väkisin huomioni. Jo pelkästään kirjailijanimi kuulosti niin röyhkeältä vitsiltä, että sisällön on pakko olla yhtä hulvatonta. Kun vielä esittelytekstissä kerrotaan kirjan sisältävän riemullisen huonoa huumoria, olin myyty. Taidolla muokattu kirjailijakuva suorastaan pakotti lukemaan tämän. Vihreän siirtymän kultti on siis huumorin täyteinen dekkari. Tai ehkä tätä voisi kuvailla pikemminkin dekkarin parodiaksi. Meno on äärettömän lennokasta, erittäin epärealistista ja räävittömän huonolla huumorilla varustettua. Toisin sanoen teos rikkoo kaikkia hyvän maun rajoja ja jättää lukijalle sellaisen ymmyrkäisen ilmeen huulille, joiden välistä voi jopa kuulua vaimea öööö… Yhtä kaikki, H. C. Hammerbergin tutkimukset ovat kaikista edellä luetelluista syistä ehdottomasti lukemisen arvoisia. Jos Juha Vuorisen Juoppohullut ja DikDekit sai sinut hihittelemään hulluna, tää on just sua var...

Anssi Kullberg - Titaanien aika

  Books on Demand, 2022, pehmeäkantinen, 674 s. Titaanien aika aloittaa scifi-trilogian jykevällä teoksella, jonka lukeminen otti hieman aikaa. Kiinnostava fakta kirjasta on se, että kirjailija on tarinan osia alun perin kirjoittanut teini-ikäisenä ja jättänyt muhimaan pöytälaatikkoon. Hän kirjoitti tuon tuotoksen uudelleen aikuisiällä asuessaan Ukrainassa. Kirjailija kertoo työstäneensä tekstiä ystävien avustuksella, osittain englanniksi ja osittain suomeksi. Kirja myös alun perin julkaistiin englanniksi. Titaanien aika hyppää miljoona vuotta eteenpäin universumissamme. Maa on titaanien mukaan tuhoutunut. Mikael herätetään henkiin kopiona itsestään ja hän on herätessään jo aikuinen. Lopulta hänet lähetetään Atlantikseen, uuteen maailmaan, jonka titaanit ovat luoneet. Elämä Atlantiksessa on kuin suoraan oppikirjasta. Utelias mieli kuitenkin turtuu tähän nopeasti ja kaipaa uusia haasteita mielelleen. Mikael saa suostuttelun jälkeen titaaneilta aluksen, jolla voi tutkia Atlanti...

Hae tästä blogista