Avain, 2024, kovakantinen, 28 s.
Kuvittanut Anne Muhonen
Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta. Tarina on mukavan mittainen jo itse lukevalle, mutta väittäisin tämän olevan parhaimmillaan iltasatukirjana. Tarina on hyvin samaistuttava niin lapsen kuin aikuisenkin näkökulmasta, joten tätä yhdessä lukiessa saatiin hyviä keskusteluja lasen kanssa!
Myrsky rakastaa lukemista ja kirjastosta onkin kymmenen kirjaa ollut lainassa. Nyt ne olisi aika palauttaa, mutta kirjat ovat hujan hajan mikä missäkin. Myrskyn huone on niin sotkuinen, että sieltä meinaa olla mahdotonta löytää mitään. Viimeistä kirjaa yritetään epätoivoisesti äidin kanssa etsiä ja äiti satuttaa itsensä lattialla lojuviin legoihin. Kun viimeinen kirja lopulta löytyy, äiti joutuu myöntämään aikuistenkin joskus hukkaavan tavaroita ja lopulta huonekin saadaan siivottua leikin varjolla.
Oih, tämä oli niiiiin tuttu tilanne sekä lapselleni että minulle. Siivoaminen on asia, joka puhuttaa paljon ja kohtaus, jossa äiti astuu tavaroiden päälle kipeästi, on meillä tuttuakin tutumpi. Tuttua on myös se, että joudun itse myöntämään olevani yhtä lailla erehtyväinen ja omiltakin jäljiltä tavarat ovat välillä hukassa sekä jätän sotkua jälkeeni. Samaistuimme teoksen hahmoihin molemmat, minä äitiin ja lapseni Myrskyyn.
Sain lapseltani myös syyttävän sormen siitä, että hän samaisti minut tarinan äitiin. Kun lapsi pyytää minua leikkimään, vastaukseni on useimmiten ”ei nyt” tai ”kohta” ja sitä kohta-hetkeä ei tunnu tulevan. Myrsky ei tarinassa ymmärrä miksi äiti mieluummin siivoaa ja tekee paperitöitä, kuin leikkiii. Samaa on hämmästellyt lapseni lukuisia kertoja. Aiheesta saatiinkin jälleen hyvä keskustelu.
Tarina opettaa ihanasti mielikuvituksen voimasta ja leikin luovuudesta niin aikuiselle kuin lapsellekin. Joskus on hyvä pysähtyä miettimään, onko siivoaminen ja paperihommat niin tärkeitä, vai olisiko kivempi lähteä viidakkoseikkailulle lapsen kanssa. Kirjan tarina ainakin saa leikin kuulostamaan ihanalta ja Muhosen upea värikäs kuvitus saa jo omankin mielikuvituksen laukkaamaan täysillä.
Elina Loisa (s. 1978) on valmistunut Turun taideakatemian elokuvalinjalta ja opiskelee folkloristiikkaa Helsingin Yliopistossa. Loisa on kirjoittanut kaksi romaania ja Myrsky Hyrskynen oli hänen toinen lasten kirjansa. Ensimmäinen Hapsi Haamulapsi käsittelee pimeänpelkoa.
Kirjan lisään Seinäjoen kaupungin kirjaston 2024 lukuhaasteeseen, kohtaan 6. Huolettomuus, kiireettömyys tai joutilaisuus. Tarina muistuttaa aikuisia ottamaan lapsista mallia, olemaan välillä huoleton ja kiireetön, ottamaan aikaa lapsen kanssa ja unohtamaan suorittamisen.
Kommentit
Lähetä kommentti