Siirry pääsisältöön

Elina Loisa - Myrsky Hyrskynen ja sekasotkuhuone

 


Avain, 2024, kovakantinen, 28 s.

Kuvittanut Anne Muhonen


Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta. Tarina on mukavan mittainen jo itse lukevalle, mutta väittäisin tämän olevan parhaimmillaan iltasatukirjana. Tarina on hyvin samaistuttava niin lapsen kuin aikuisenkin näkökulmasta, joten tätä yhdessä lukiessa saatiin hyviä keskusteluja lasen kanssa!

Myrsky rakastaa lukemista ja kirjastosta onkin kymmenen kirjaa ollut lainassa. Nyt ne olisi aika palauttaa, mutta kirjat ovat hujan hajan mikä missäkin. Myrskyn huone on niin sotkuinen, että sieltä meinaa olla mahdotonta löytää mitään. Viimeistä kirjaa yritetään epätoivoisesti äidin kanssa etsiä ja äiti satuttaa itsensä lattialla lojuviin legoihin. Kun viimeinen kirja lopulta löytyy, äiti joutuu myöntämään aikuistenkin joskus hukkaavan tavaroita ja lopulta huonekin saadaan siivottua leikin varjolla.

Oih, tämä oli niiiiin tuttu tilanne sekä lapselleni että minulle. Siivoaminen on asia, joka puhuttaa paljon ja kohtaus, jossa äiti astuu tavaroiden päälle kipeästi, on meillä tuttuakin tutumpi. Tuttua on myös se, että joudun itse myöntämään olevani yhtä lailla erehtyväinen ja omiltakin jäljiltä tavarat ovat välillä hukassa sekä jätän sotkua jälkeeni. Samaistuimme teoksen hahmoihin molemmat, minä äitiin ja lapseni Myrskyyn.

Sain lapseltani myös syyttävän sormen siitä, että hän samaisti minut tarinan äitiin. Kun lapsi pyytää minua leikkimään, vastaukseni on useimmiten ”ei nyt” tai ”kohta” ja sitä kohta-hetkeä ei tunnu tulevan. Myrsky ei tarinassa ymmärrä miksi äiti mieluummin siivoaa ja tekee paperitöitä, kuin leikkiii. Samaa on hämmästellyt lapseni lukuisia kertoja. Aiheesta saatiinkin jälleen hyvä keskustelu.

Tarina opettaa ihanasti mielikuvituksen voimasta ja leikin luovuudesta niin aikuiselle kuin lapsellekin. Joskus on hyvä pysähtyä miettimään, onko siivoaminen ja paperihommat niin tärkeitä, vai olisiko kivempi lähteä viidakkoseikkailulle lapsen kanssa. Kirjan tarina ainakin saa leikin kuulostamaan ihanalta ja Muhosen upea värikäs kuvitus saa jo omankin mielikuvituksen laukkaamaan täysillä.

Elina Loisa (s. 1978) on valmistunut Turun taideakatemian elokuvalinjalta ja opiskelee folkloristiikkaa Helsingin Yliopistossa. Loisa on kirjoittanut kaksi romaania ja Myrsky Hyrskynen oli hänen toinen lasten kirjansa. Ensimmäinen Hapsi Haamulapsi käsittelee pimeänpelkoa.

Kirjan lisään Seinäjoen kaupungin kirjaston 2024 lukuhaasteeseen, kohtaan 6. Huolettomuus, kiireettömyys tai joutilaisuus. Tarina muistuttaa aikuisia ottamaan lapsista mallia, olemaan välillä huoleton ja kiireetön, ottamaan aikaa lapsen kanssa ja unohtamaan suorittamisen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pirjo Toivanen - Rooleja vai rakkautta?

  Stresa, 2022, pehmeäkantinen, 267 s. Kirja on saatu arvostelukappaleena kirjailijalta. Tapasin Toivasen Helsingin kirjamessuilla Stresan osastolla ja kun keskustelussa tuli esiin kirjablogini, hän tarjosi myynnissä olevaa kirjaansa arvosteltavaksi. Sain kirjan omistuskirjoituksella signeerattuna! Kirjailija itsessään oli minulle täysin uusi tuttavuus, joten en ollut varma, mitä kirjalta odottaa. Kansikuvasta saatoin päätellä, että ainakin pääsen matkalle ulkomaille, mutta en osannut paikallistaa edes sitä, että mihinkä. Päädyin Italiaan, mutta myös Kuubaan. Koska osa ajasta ollaan Kuuban Havannassa, sijoitan kirjan Pohjoiseen lukuhaasteeseen 2023, kohtaan 4. Merelliseen ympäristöön sijoittuva kirja . Jälleen kerran tämä ei ihan täysin ehkä vastaa haastekohtaa, koska merta ei juurikaan kirjassa mainita muutoin kuin laivareittinä, mutta tämä nyt kuitenkin riittää itselleni. Pääasiallisesti kirjassa ollaan Italiassa, Milanossa ja Stresassa. Päästään piipahdukselle kyllä myös Mia...

Adonis Fabio - Vihreän siirtymän kultti

H. C. Hammerbergin tutkimuksia Icasos, 2024, näköiskirja, 206 s. Teos kiinnitti kustantajan uutuusluettelossa väkisin huomioni. Jo pelkästään kirjailijanimi kuulosti niin röyhkeältä vitsiltä, että sisällön on pakko olla yhtä hulvatonta. Kun vielä esittelytekstissä kerrotaan kirjan sisältävän riemullisen huonoa huumoria, olin myyty. Taidolla muokattu kirjailijakuva suorastaan pakotti lukemaan tämän. Vihreän siirtymän kultti on siis huumorin täyteinen dekkari. Tai ehkä tätä voisi kuvailla pikemminkin dekkarin parodiaksi. Meno on äärettömän lennokasta, erittäin epärealistista ja räävittömän huonolla huumorilla varustettua. Toisin sanoen teos rikkoo kaikkia hyvän maun rajoja ja jättää lukijalle sellaisen ymmyrkäisen ilmeen huulille, joiden välistä voi jopa kuulua vaimea öööö… Yhtä kaikki, H. C. Hammerbergin tutkimukset ovat kaikista edellä luetelluista syistä ehdottomasti lukemisen arvoisia. Jos Juha Vuorisen Juoppohullut ja DikDekit sai sinut hihittelemään hulluna, tää on just sua var...

Anssi Kullberg - Titaanien aika

  Books on Demand, 2022, pehmeäkantinen, 674 s. Titaanien aika aloittaa scifi-trilogian jykevällä teoksella, jonka lukeminen otti hieman aikaa. Kiinnostava fakta kirjasta on se, että kirjailija on tarinan osia alun perin kirjoittanut teini-ikäisenä ja jättänyt muhimaan pöytälaatikkoon. Hän kirjoitti tuon tuotoksen uudelleen aikuisiällä asuessaan Ukrainassa. Kirjailija kertoo työstäneensä tekstiä ystävien avustuksella, osittain englanniksi ja osittain suomeksi. Kirja myös alun perin julkaistiin englanniksi. Titaanien aika hyppää miljoona vuotta eteenpäin universumissamme. Maa on titaanien mukaan tuhoutunut. Mikael herätetään henkiin kopiona itsestään ja hän on herätessään jo aikuinen. Lopulta hänet lähetetään Atlantikseen, uuteen maailmaan, jonka titaanit ovat luoneet. Elämä Atlantiksessa on kuin suoraan oppikirjasta. Utelias mieli kuitenkin turtuu tähän nopeasti ja kaipaa uusia haasteita mielelleen. Mikael saa suostuttelun jälkeen titaaneilta aluksen, jolla voi tutkia Atlanti...

Hae tästä blogista