Ilman väki 1
Karisto, 2024, pehmeäkantinen, 359 s.
(The Cruel Prince, 2018)
Suomentanut Suvi Kauppila
Holly Black johdattaa jälleen lukijansa
fantasiamaailmaan. Julma prinssi on tuore suomennos New York Timesin
bestseller-listalta ja kannessa myös Leigh Bardugon suositukset. En ole
yhtäkään Blackin aiempaa kirjaa lukenut ja epäröin vahvasti tähänkin
tarttumista. Mitä enemmän kirjoista pidetään, sitä vaikeampi minun on syystä
tai toisesta niihin tarttua. Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen, että päätin
tämän lukea!
Julma prinssi on YA-kirjallisuutta parhaimmillaan.
Takakannessa tämä on nimetty tarkemmin romantasia-genreen, romantiikan ja
fantasian sekoitukseksi. Tässä on kyllä mukana myös tunteita, ihmissuhdekiemuroita
ja aavistus tulevasta rakkaudesta. Kuitenkin romantiikka tässä kirjassa on aika
väärä sana. Kirja on täynnä valtataistelua, juonittelua, kiusaamista,
alistamista ja väkivaltaa. Ei kuitenkaan mässäillen näillä, vaan hyvällä maulla
kirjoitettuna.
Jude sekä hänen siskonsa Taryn ja Vivi joutuvat
kohtaamaan asian, jota yhdenkään lapsen ei pitäisi joutua näkemään. Heidän
vanhempansa murhataan ja kaiken huipuksi murhaaja kaappaa sisarukset mukaansa.
Sisarukset kasvavat lapsuutensa ja nuoruutensa vanhempiensa murhaajan
kasvattamina. Vivi, siskoista vanhin on keiju, Madocin tytär. Madoc tuli
hakemaan tyttärensä kotiin keijumaahan ja otti myös Juden ja Tarynin
huollettavikseen. Madoc kohtelee tyttöjä hyvin, kasvattaa kuin omia lapsiaan.
Voiko omien vanhempiensa murhaa kuitenkaan unohtaa?
Judella ja Tarynilla ei ole helppoa kuolevaisina,
kasvaa vahvojen, voimakkaiden ja lähes kuolemattomien keijunuorten keskellä.
Koulut on kuitenkin käytävä ja jonkinlainen ura (tai vaihtoehtoisesti
avioliitto) löydettävä. Jude ei kuitenkaan aio tyytyä olemaan peloissaan, eikä hetkeäkään
aio nöyristellä eliittiä. Tämä kuitenkin johtaa Juden entistä syvemmälle
vaikeuksiin, kunnes hänelle yllättäen aukeaa uusi reitti, jonka kautta hän voi
saavuttaa oikeaa valtaa.
Teos noudattelee hyvin pitkälle YA-kirjallisuuden
juonikuvioita, joten monet juonenkäänteet oli helppoa arvata. Kerronta ja
tarina ovat kuitenkin niin hyviä, että tämä ei minua lukiessa haitannut. Nautin
täysin siemauksin teoksen kannesta kanteen! Juonittelu ja valtataistelu on
mielestäni hyvin kirjoitettu ja kyllä tarinasta löytyi yllättäviäkin käänteitä.
Black on onnistunut kirjoittamaan kiinnostavan ja kiehtovan maailman, jossa on
viehkeytensä, mutta samalla se on yllättävän julma ja brutaali. Väkivalta ja
julmuus eivät olleet itselleni liikaa, mutta herkkä lukija voi kokea kirjan ahdistavana.
Julma prinssi on täynnä manipulointia, hallitsemista, juonittelua ja selkään puukottamista. Kaikesta tästä huolimatta kokonaisuus oli kiehtova, joka lumoaa lukijansa. Kerronnasta huokuu Holly Blackin pitkä tuntemus fantasian luomiseen sekä intohimo kirjoittamiseen ja uudenlaisten maailmojen rakentamiseen. Vivahteet Valtaistuinpelistä ja Forgotten Realmsista on myös aistittavissa kerronnan lomasta.
Kirjan lisään Helmetin 2024 lukuhaasteeseen, kohtaan 18. Kirjan kannessa tai nimessä on koru. Kruunu varmaankin virallisesti luokitellaan päähineeksi, mutta omassa logiikassani se on koru. Koruja puetaan asusteina, kaunistautumisen vuoksi ja näyttävyyden lisäämiseksi. Kruunu on vallan symboli, kuten usein on korukin. Kelpuutan siis itse tähän kohtaan, tiukemmin pohtiva ei välttämättä.
Kommentit
Lähetä kommentti