SAGA Egmont, 2022, äänikirja, 8h 35min
Lukija Maija Lang
Kuuntelin kirjan Storytelistä, tällä kertaa kirja
viihdytti minua kävelymatkoilla, kun olen saattanut lasta kouluun tai hakenut
sieltä. Otin kaksi viikkoa lomaa tähän koulujen alkuun tätä varten. Kuuntelin
tätä myös kotitöitä tehdessä, niitäkin kun näin loman ratoksi tehdä… Sain kirjan
jatko-osaan suosituksen, ja aloitin kuitenkin tästä ensimmäisestä. Lisään
kirjan tällä verukkeella Satakirjastojen 2023 lukuhaasteeseen, kohtaan 26.
Tartut kirjaan jonkun suosituksesta.
Kirja kertoo Aiskusta, keski-ikää lähestyvästä lukion
lehtorista. Aisku työskentelee unelmatyössään, mutta eipä se ihan niin unelmaa
aina olekaan. Unelmat täydellisistä oppitunneista, joista jokainen oppilas uutta
oppiessaan nauttii, romuttuu jatkuvasti siihen tosiasiaan, että oppilaita ei hittoakaan kiinnosta. Mutta opettajana pitäisi 45min myöhästymiseen tunnilta
silti oppilaiden mielestä suhtautua kaikella ymmärryksellä. Ja kyllähän on ihan
inhimillistä vaatia opettajaa tekemään ylimääräistä työtä oppilaan kurssin
toteutumisen eteen, kun oppilas itse ei ole vaivautunut ajallaan tekemään
yhtään mitään. Lisäksi Aisku on yksinhuoltajaäiti 9-vuotiaalle tyttärelleen, eikä
aina jaksaisi työpäivän jälkeen olla hyvä äiti.
Ainakin siivous ja ruoanlaitto jää väliin liian usein.
Vielä kun pakettiin lisätään ihmissuhdesotkut
ex-miehen, uuden ihastuksen ja ystävien sekä sukulaisten kanssa, saa Leppänen punottua
kasaan hillittömän hauskan, ajankohtaisen ja ajatuksia herättävän
kokonaisuuden. Kirja ilmentää hyvin sitä, kuinka paljon paineita opettajille
asetetaan, jos ne omat pikku enkelit eivät menestykään koulussa. Ja kuinka vaikeaa
on tavallisen arjen lisäksi saada oma rakkauselämä toimimaan ilman rehtorin puhuttelua
tai suurempia riitoja ja kriisejä kenenkään kanssa. Toisinaan siis opettajan tekisi mieli antaa oppilaiden Wilma-viesteihin naseva vastaus, mutta ammattilaisena pitäytyy kannustavassa sävyssä. Surutta tekisi mieli myös myöhästyneet oppilaat seisomaan oven taakse, mutta laki ei ole opettajan puolella. Eikä missään nimessä ole helppoa nieleskellä nasevia vastauksia kotona, kun omalla tytär on tehnyt koulutyönsä huolimattomasti. Ja joutuu opettaja huomaamaan myös sen, että on itse älyttömän huono seuraamaan niitä pahuksen Wilma-viestejä.
Kirja oli hykerryttävän hauska! Niin hauska, että moni
ohikulkija on varmasti saanut kustannuksellani yhtä hyvät naurut, kuin mitä
itse sain kirjasta! Kuunnellessani tätä räkätin useamman kerran ääneen, tai
ainakin virnuilin idioottimaisesti lähes koko ajan. Myös ajatuksia herättäviä
tunteita kirjasta löytyy, ja ajankohtaisena kirjoitushetkellä ollut korona
tulee kirjassa ja sen kouluarjessa hyvin esille. Kirja oli kaikkiaan loistava
teos, vähempää en olisi äidinkielen opettajalta odottanutkaan! Toisen osan
kuuntelun aloitin välittömästi ensimmäisen loputtua, mutta pahuksen viikonloppu
iski väliin…
Aino Leppänen (s. 1982) on kempeleläinen äidinkielen
ja kirjallisuuden opettaja, joka on jo pitkään harrastanut kirjoittamista.
Terkuin ope oli Leppäsen toinen kirja. Kirjan jatko-osa, Tujuin terkuin ope on
Leppäsen kolmas kirja. Leppänen on saanut ensimmäisen lapsensa vain lukioikäisenä,
ollut yksinhuoltajaäiti ja joutunut oikeasti tekemään töitä suorittaakseen
opettajan opintonsa. Hän siis osaa arvostaa koulua ja koulutusta myös sieltä
toisesta näkökulmasta, joten hänellä on varaa myös hieman näpäytellä laiskoja
oppilaita.
Lähteet:
https://seura.fi/ilmiot/tarinat/aino-leppanen-sai-vauvan-17-vuotiaana-lukiolaisena/
ML
VastaaPoistaLuin Leppäsen molemmat kirjat ihan innolla Kirjavinkkeihin. Käypä vertailemassa omaasi: https://www.kirjavinkit.fi/kirjailijat/leppanen-aino/