omakustanne, 2023, kovakantinen, 191 s.
Sain tämän kirjan kirjailijalta arvosteltavaksi.
Kirjailija on ”samoilta nurkilta”, joten tämä oli sellainen pakko lukea -teos.
Sattumoisin kirjakin kertoo vielä näistä omista nurkista, joten luin tämän
mielelläni. En ole itse Karkkilasta kotoisin, mutta Vihdin puolella asun.
Kotoisin olen kuitenkin Tampereen naapurista, joten ei sentään ihan kotiseutuhistoriaa
päässyt lukemaan. Ehdottomasti tämä oli kuitenkin mielenkiintoista
paikallishistoriaa, mutta eniten minua kiinnosti kirjan tarina ja historiallinen
kulttuuri.
Kirja kertoo Iitasta, joka lähtee kansakoulusta
opiskelemaan yhteiskouluun. Vasta lähivuosina valmistunut Karkkilan yhteiskoulu
oli yksi Suomen ensimmäisiä, ja se ei siis ollut ihan tavallinen juttu Pilpalan nurkilla.
Perheen arki täytyy suunnitella uusiksi, kun yksi työtä tekevä lapsi ei olekaan
joka päivä enää paikalla. Myöskään koulumatka ei ole helppo, ja Iita päättääkin
lopulta jäädä kortteeriin opettajan luokse asumaan. Iitasta tuli myös
vahingossa Ida, kun nimi oli koulun papereihin kirjoitettu väärin. Ida päättää
kuitenkin pitää uuden ja hienolta kuulostavan nimensä. Kokonainen vuosi kuluu
yllättävän nopeasti, kun Ida opiskelee, ottaa eläinten suojelun sydämen
asiakseen perustamalla eläinsuojeluyhdistyksen sekä vierailemalla viikonloppuisin
kotona auttamassa äitiä.
Kirjan tarina on lempeää ja leppoisaa luettavaa. Siinä
Suomen historia tulee sivumennen tutuksi niin koulunkäynnin, maalaiselämän kuin
eläinten suojelunkin suhteen. Kirjan tarina on miellyttävää luettavaa ja
kaikkiaan sellainen hyvän mielen kirja. Pidin todella paljon siitä, kuinka
paljon paikallishistoriaa, kulttuurihistoriaa ja tietämystä oli saatu ujutettua
erittäin mielenkiintoiseen tarinaan. Reipas ja ahkera Ida lumoaa kiltillä
luonteellaan sekä vahvalla ja rohkealla mielellään. Pienestä ei voi hetkahtaa,
kun on koko perhe otettava huomioon ja muistettava käytössäännöt. Alkuvaikeudet
on tälle tytölle tehty voitettavaksi ja into opiskeluun on lukijalle tarttuvaa.
Kirja sisältää paljon kuvia, joista monet on saatu
käyttöön Karkkilan ruukkimuseolta. Kuvat ihanasti elävöittivät kirjaa ja
tekivät historiasta miltei käsin kosketeltavaa. Vaikkakin kirjailija itse
sanoo, että kirja saattaa sisältää virheitä eikä sitä pidä historian
kirjana lukea, olen itse vaikuttunut toden tuntuisuudesta ja ajan kuvasta, joka
sijoittuu 1920-luvulle. Kirjan sijoitan Pohjoiseen lukuhaasteeseen, kohtaan
23. Nykyiseen tai entiseen kotiseutuun liittyvä teos. Tämän luettuani tiedän
nykyisestä kotiseudustani enemmän, kuin 10 vuoden asumisen jälkeen.
Marika Tudeer on syntynyt ja kasvanut Helsingissä. Hän
on itse käynyt kansakoulua ja yhteiskoulua. Tudeer oli töissä 15 vuotta
kennelliitolla, tosin noihin vuosiin mahtuu asuminen Norjassa sekä opiskelujen
aloittaminen yliopistossa. Myöhemmin Tudeer valmistui luokanopettajaksi. Tudeer
on toiminut luokan- ja englanninopettajana Nyhkälän koulussa. Tämä kirja
on jatkoa Iitan tarinalle, joka alkoi jo Lähteen rannalla elämä -kirjassa. Jatko-osa
sopii mainiosti itsenäisesti luettavaksikin, itsekään en aiemmasta kirjasta
mitään tiennyt. Nyt ehdottomasti haluan lukea myös Iitan/Idan aiemmista
vaiheista. Eläinten hyvinvointi on kirjailijalle myös sydämen asia ja tieto ja
ymmärrys aiheeseen näkyy upeasti tämän kirjan sivuilla.
Lähteet:
https://www.tudeer.fi/kuka-marika
Kiitos esittelystä! Olen iloinen, että sinäkin nautit kirjasta. Olenkin saanut siitä paljon hyvää palautetta ja jokainen niistä tietysti ilahduttaa suuresti.
VastaaPoistaLisää tietoa kirjoistani löytyy kotisivuiltani www.tudeer.fi ja sitä kautta voi myös tilata kirjan - vink,vink.
VastaaPoista