Haamu, 2017, pehmeäkantinen, 245 s.
Kiinnostuin alun perin tämän kirjan jatko-osasta, kun
selvisikin tämän ensimmäisen osan olemassaolo. Sain molemmat kirjat kustantajalta arvostelukappaleina, joten pakkohan lukeminen oli
aloittaa alusta. Tämän kirjan kansikuva onkin upea ja vetoaa toisella tapaa
kuin toisen osan kaasunaamari. Kirja on nuorten kauhua, jossa ollaan paljon
bunkkereissa tai kellareissa, joten lisään kirjan Helmetin 2023
lukuhaasteeseen, kohtaan 5. Kirjassa ollaan maan alla.
Kristian menee kesälomalle isovanhempien luokse Kirkkonummelle.
Siellä häntä odottavat jo sydänystävät, Matias ja Elsa. Kristian ei kuitenkaan
osaa aavistaa, millaiset kauhut häntä myös odottavat. Kylässä on tapahtunut outoja
kuolemia ja kun nuoret alkavat selvittää tapahtumia, tämä kesä ei ole ensimmäinen
hyytävä kalmankesä, vaan niitä on ollut tasaisesti jo 60-luvulta lähtien. Tutut
kylähullut tuntuvat seonneen lopullisesti ja mystiset tapahtumat seuraavat
toisiaan. Omituinen Hiippari voisi olla syyllinen tähän kaikkeen, mutta poliisi
on niin nuija, ettei tee asialle yhtään mitään. Kun loppujen selviää, että
kaikki tapahtumat keskittyvät Anastasia-nimisen tytön ympärille, kauhu tiivistyy
entisestään. Elsa on mahdollisesti seuraava uhri ja hänet täytyy pelastaa,
hinnalla millä hyvänsä.
Kirja sisältää todella jännittäviä kohtauksia, jotka
välillä riipivät omaakin selkäpiitäni. Pääasiassa kirja on kuitenkin nuorille
sopivaa kauhua. Alusta loppuun asti kuitenkin kirjan tarina piti aikuisenkin
lukijan otteessaan, joten voin suositella! Pelottavimpien kohtausten vuoksi
suosittelisin tätä pääasiassa noin 15-vuotiaasta ylöspäin, mutta toimii myös
rohkean 13-vuotiaan luettavaksi, jolla tarinat eivät jää kummittelemaan liikaa.
Hyvä tarina, laadukas teksti ja hieman nuoren päähän sopiva ajattelu takaa sen,
että nuori varmasti pitää tästä kirjasta! Samalla tulee vahingossa kiinnostuneeksi
vähän historiasta, niin Suomen kuin Venäjänkin.
Jos yhtään epäilet, että toimiiko Auerin teksti sinulle,
Haamu-kustannuksen verkkosivulla on saatavilla Auerin kirjoittama novelli, joka
liittyy tähän kirjaan väljästi. Nimeni on Pjotr on lyhyt novelli, josta
kuitenkin saa hyvän kuvan Auerin tekstityylistä ja se on ilmaiseksi ladattavissa.
http://www.haamukustannus.com/shop/
Tuolta voi novellin käydä lukemassa ja sitten tehdä ostopäätöksen. Väitän
kuitenkin, että tämä kokonainen kirja on parempi kuin novelli, mutta kirjailijan
tekstityyli tulee hyvin esille. Onneksi minulla on vielä luettavana jatko-osa, ensimmäinen ainakin teki vaikutuksen!
Ilkka Auer on syntynyt 1966 Porissa ja on fantasia- ja
kauhukirjailija. Hän on itsekin asunut Kirkkonummella ja alueen tuttuus näkyy
kirjassa. Auer on valmistunut 1984 ylioppilaaksi, jonka jälkeen kauppaopistossa
markkinointilinjalla. Armeijasta päästyään Auer aloitti työskentelyn
vakuutusyhtiössä suunnittelijana ja on päivätyössään siellä yhä edelleen. Auer
oli nuorempana innokas roolipelaaja ja oli alkuvaiheessa mukana roolipelilehden,
Seikkailijan tuotannossa. Auerin esikoisteos Sysilouhien sukua ilmestyi 2004.
Kirjastaan kirjailija sai Suomen Tolkien-seuran Kuvastaja-palkinnon. Auer on
ollut ehdokkaana myös Topelius-palkinnon saajaksi. Kirjailijalta on ilmestynyt
10 kirjaa tämän kirjan sekä jatko-osan lisäksi.
Lähteet:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ilkka_Auer
https://www.risingshadow.fi/library/book/8168-anastasia
Kommentit
Lähetä kommentti