Kustannus Aarni, 2020, kovakantinen, 69 s.
Kuvittanut Susa Paavilainen
Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta. Minua
ihastutti ajatus matkasta metsään, jossa mukana kulkee turvallinen isovanhempi.
Luimme tämän yhdessä lapseni kanssa, suurimman osan ajasta minä ääneen, mutta
välillä intoutui myös lapsi harjoittamaan omaa lukutaitoaan. Kirja on suunnattu
eskari-ikäisille, se on itse asiassa tehtykin yhteistyössä eskarilaisten ja
varhaiskasvattajien kanssa. Lapset ovat saaneet mm. valita kirjan kuvittajan.
Kirja vaikutti aikuisen silmään hieman pelottavalta ja
sisälsi jopa synkkiäkin aiheita. Mukana on mm. avioero, sota ja kuolema. Mietin
hetken oman hieman aran lapseni kanssa, että tohdinko lukea kirjaa hänelle.
Päätin kuitenkin lukea, sillä nämä kaikki ovat asioita, jotka meidänkin
elämäämme ovat koskettaneet ja siksi on myös tärkeää niitä yhdessä lapsen
kanssa käsitellä. Ja kirja, joka luetaan yhdessä turvallisen aikuisen kanssa,
on todella oiva tapa käydä vaikeita asioita läpi. Huomasin selvästi, kuinka
lapseni jäi kirjan asioita pohtimaan. Ja viimeisessä luvussa, jossa aiheena on
kuolema, oli kovin hellyttävää huomata, että tarina toi kyyneleet lapsen silmiin.
Hänen oma mummunsa kuoli lapsen ollessa pienempi, joten uskon tämän olleen
lapselle surun purkamistapa sekä myös lohduttaja.
Kirja on kirjoitettu niin, että ensin Tirpulle tulee
eteen jokin murhe tai sattumus. Mummu vie joka kerta Tirpun metsään retkelle ja
metsästä löytyy joka kerta ratkaisu tai selitys sen hetkiseen mielipahaan. Mummu
selittää asian lapsentasoisesti, löytää asiaan tarkoituksen tai syyn ja lisäksi
vielä uuden asian tai ilmiön, joka lohduttaa. Kun esimerkiksi Tirpu näkee
painajaisia ja nukkumaan meno alkaa pelottaa jo päivällä, Mummu vie Tirpun
rohkeusretkelle. Kohdattuaan metsän hiidet ja menninkäiset, on Tirpun rohkeus
kerätty takaisin, eikä nukkuminen enää pelota. Tai kun Tirpua harmittaa
vanhempien ero ja se, ettei äiti asu enää kotona, löytyy Mummulta tarina metsän
Jääkuningattaresta, joka auttaa Tirpua ymmärtämään tilanteen ja lohduttaa.
Minulle tuli kirjasta mieleen piirretty, jota itse
katselin lapsena. Pieni Tao Tao, pandakarhu, joka kohtaa erilaisia murheita ja
huolia elämässään. Äitipanda kertoo tarinoita, jotka auttavat pikkupandaa
ymmärtämään tilanteet ja tapahtumat. Tämän kirjan rakenne on samalla idealla
tehty. Lapselle ei aina voi selittää asioita, kuten nuorelle voisi. Siksi on
keksittävä hieman vertauskuvallisia tarinoita tai selityksiä, jotta asian voi
kokonaisuudessaan ymmärtää. Vinkkinä siis jokaiselle vanhemmalle, tässä on
seitsemän tarinaa, joilla voi vaikeitakin asioita selittää lapselleen. Kirja on
oivallinen luettavaksi myös eskarissa. Kirjan takakannesta löytyy nettisivun
osoite, jossa voi myös käydä tutustumassa kirjan leikkeihin. Nämä ovatkin varhaiskasvattajien
suunnittelemia, nimenomaan esikouluikäisille suunnattuina. https://kustannusaarni.fi/retkikirjan-leikit/
Kirja päätyi minulla Satakirjastojen 2023
lukuhaasteeseen, kohtaan 22. Matkakirja. Tämä ei ehkä ihan ole matkakirja,
mutta sopii mielestäni tähän silti. Kirjassa tehdään yhdessä monta retkeä, matkaa,
joilla jokaisella opitaan jotain todella tärkeää. Kirjan viimeisessä luvussa
päästään vielä kulkemaan rinnalla Mummun viimeistä matkaa, matkaa Tuonen lehtoon.
Marja-Stiina
Suihko on koulutukseltaan suomen kielen maisteri ja on työskennellyt pitkään
äidinkielenopettajana. Kirjailija asuu syvällä kainuun metsissä, Kuhmon Pajakkakosken
rannalla. Tämän kirjan innoittajina ovat toimineet hänen kaksi vilkasta lastenlastaan.
Kirjan kuvittaja, Susa Paavilainen, opiskelee
graafista muotoilua. Hän haluaa herättää kuvituksillaan luonnon eloon ja
tavoittelee kokemusta, jossa katsoja uppoaa kuvan sisälle.
Lähteet:
https://xn--sinikyn-cxa.fi/
https://kustannusaarni.fi/lapsen-luettavaksi-luettavaksi-lapselle/
https://kustannusaarni.fi/tuote/mummun-ja-tirpun-retkikirja/
Kommentit
Lähetä kommentti