Nysalor, 2022, kovakantinen, 240 s.
Kirja on saatu arvostelukappaleena kirjalijalta. Kirja
kuulosti mielenkiintoiselta, mutta ennen kaikkea minua kiinnosti lukea kirja
kirjailijalta, joka edustaa samaa ammattikuntaa kuin minä itse. Kirjan teemat
ovat vahvasti päihteissä, päihdehuollossa ja lähihoitajan työssä. Siksi tämä
kirja sopii Helmetin 2023 lukuhaasteen kohtaan 14. Kirja kertoo
terveydenhuollosta.
Kirjan päähenkilö on Jenna, 20-vuotias lähihoitajaopiskelija.
Hän työskentelee opintojen ohella keikkalaisena vanhusten kotihoidossa. Jenna
elää kommuunissa tyttöystävänsä Fridan sekä Runoilija-Ronjan ja Klasun kanssa.
Jenna tapaa vanhan luokkakaverin Pyryn, jolla ei kuitenkaan kaikki ole ihan ok.
Toinen päähenkilö on Jarmo, Jennan alkoholisoitunut kirjailijaisä. Viina ja
huumeet eivät jätä Jennaa rauhaan, vaikka hän ei itse niitä oikeastaan edes
käytä. Huolehtiva hoitajaluonne ei voi myöskään jättää läheisiään pulaan, ei
vaikka järkevämpää olisi pysyä kaukana. Kun Jarmo taas tapaa Mimmun, alkaa
elämään löytyä suunta, vaikkakin katkon kautta.
Hiekkaenkelit on tarina siitä, miten ihan menestyvä
ihminenkin voi ajautua huumeriippuvaiseksi ja miten harmiton tissuttelu alkaa
riistäytyä käsistä, kun kirjoittaminen ei suju. Kirjassa kuvaillaan hieman pehmennetysti,
mutta realistisesti Suomen päihdehoitoa, sitä, kuinka vaikeaa on apua saada
silloin, kun on pohjalla. Kirja myös antaa hienon toivon pilkahduksen siitä,
miten koko elämä voi muuttua, jos vain edes yksi ihminen oikeasti välittää.
Kirja antaa hyvän peruskäsityksen siitä, miten päihteisiin ajaudutaan ja miten
vaikeaa apua on saada. Miten paljon voi turhauttaa luukulta luukulle pallottelu
(kirjasta poiketen yleensä ne luukut ovat vielä aivan eri osoitteissa) ja
kuinka pirun hankalaan tilanteeseen voi pienikin velka ihmisen viedä. Pitää
laittaa kirjailijan muukin tuotanto lukulistalle.
Nysalor on pieni kustantamo, joka julkaisee eritoten spekulatiivista
fiktiota eli kauhua, fantasiaa, scifiä sekä jännityskirjallisuutta, monenlaista
vanhaa kirjallisuutta ja roolipelejä. Nysalor-kustannus julkaisee erityisesti
vanhaa, tekijänoikeuslain suojasta vapautunutta kirjallisuutta, mutta myös
uudempaa suomennoskirjallisuutta ja uusia suomenkielisiä teoksia. Kustantamon
toimintaideana on ottaa teoksista pieniä painoksia, mutta pyrkii pitämään
kaikki julkaisunsa aina saatavilla.
Toni Tuomanen (s. 1969) on espoolainen sosionomi ja
päihdetyöntekijä. Kirjailija on syntynyt Imatralla, ja tämän huomaa myös
kirjassa, sillä Jarmo puhuu vahvasti murtaen. Kirjailija on muutenkin
ammentanut aineksia romaaneihinsa niin omasta elämänkokemuksestaan kuin
ammatillisesta kokemuksestaan. Kirjailijan esikoisromaani oli kauhua, 2019
ilmestynyt Kotonakulkijat. 2020 ilmestyi Leipäjonoromaani, joka myös on
vahvasti yhteiskunnallisia asioita käsittelevä. 2021 ilmestynyt Vellamon kevät
puolestaan on myös kauhukirja.
Lähteet:
https://espoonkirjailijat.fi/kirjailijat/toni-tuomanen/
https://nysalor.com/about/
Kiitos hyvästä arviosta. :) Mainittakoon, että romaanissa kuvailtu päihdeklinikka ja sen palvelut perustuvat hyvin tiiviisti todellisuuteen. Mainitaan jopa nimeltä Kalasataman hyvinvointikeskus, jossa olen itse ollut töissä. :) Päihdeproblematiikkaanhan kuuluu ajoittain sekin, että hoitoa saisi, mutta asianosainen ei ole siihen jostain syystä valmis. Addiktiosta luopuminenkin on kuitenkin iso askel, ja jonkinlainen "hyppy tuntemattomaan". t: Toni Tuomanen
VastaaPoistaHei! Kiitos kommentista! Helsingissä tosiaan alkaakin olla melko hyvä tilanne päihdehoidossa, tai pääkaupunkiseudulla ylipäätään. Muualla Suomessa tilanne on usein kovin toisenlainen. Ja totta on myös tuo toinen puoli, että apua saisi, mutta ei ole sitä valmis vastaanottamaan, ainakaan vielä.
Poista