Siirry pääsisältöön

Chimamanda Ngozi Adichie - Purppuranpunainen hibiskus

 


Otava, Seven, 2011, pokkari

(Purple Hibiscus, 2003)

Suomentanut Kristiina Savikurki

En yhtään muista, mistä tämä kirja on päätynyt hyllyyni. Joko olen saanut sen jostain tai adoptoinut saa ottaa -hyllystä kirjastosta. Tiesin jo ennestään tämän olevan suosittu kirja, tai ainakin nimen tunnistin jo ennestään. Sen enempää minulla ei ollut hajuakaan, mistä kirja kertoo tai mitä odottaa. Helmetin 2022 haastetta varten googletellessani kirjoja, kävi ilmi, että kirja sopii kohtaan 33. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Afrikkaan. Joten siihen myös kirjan haasteessani sijoitan.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Nigeriaan, jota repii poliittiset ristiriidat ja taloudelliset vaikeudet. Kirjan päähenkilö Kambili on Achiken perheen nuorin lapsi ja perhe asuu Enugussa. Perhe on rikas ja perheen isä on kristitty pappi, jota kansa pitää Omelorana, kansasta huolehtijana, koska isä jakelee auliisti rahaa kaikille tarvitseville ja lahjoittaa erinäisiin hyväntekeväisyyskohteisiin suuria summia. Samaan aikaan Kambili ja hänen isoveljensä Jaja näkevät hyvin toisenlaisen isän ja papin, joka rankaisee äärimmäisen ankarasti pienestäkin synnistä. Lasten Ifeoma-täti saa puhuttua veljensä ympäri, jotta tämä päästäisi lapset luokseen lomailemaan ja tutustumaan serkkuihinsa. Ifeoma-tädin luona niin Kambili kuin Jajakin huomaavat, ettei isä olekaan ihan niin rakastava rankaistessaan, kun tämän kyyneleet ja suru antavat ymmärtää. Jaja alkaa suoranaiseen kapinointiin ja myös Kambili alkaa päästä ulos alistetusta, hiljaisesta kuorestaan Nsukkan kaupungin ja sukulaistensa vaikutuksessa.

Kirja ainakin sijoittuu todellisiin paikkoihin ja siinä on osana tarinaa myös Nigerian levottomuuksia ja tapahtumia Nigerian sisällissodan aikaan. Siitä on mahdotonta sanoa mitään, onko kirjan muu tarina todellista ja tapahtunutta, mutta ainakin osittain hahmot ja tapahtumat ovat kuvitteellisia. Kirjan tarina on osittain erittäin ahdistava, osittain taas toivoa luova ja opettava. Eniten minua hämmästyttää Kambilin isän ristiriitaisuus. Toisaalta hän on suuri hyväntekijä ja uskollinen kansalle, toisaalta paheksuu kaikkia, jotka eivät elä puhtaasti valkoisten kristittyjen suorastaan eriskummallistenkin vaatimusten mukaisesti. Suurimpana paheksunnan kohteena isä kuitenkin pitää omaa perhettään, jonka pitäisi olla täydellinen, mutta ei kuitenkaan aina ole. Oma kulttuuri ja juuret tälle valkopestylle papille on kirosana ja suurta syntiä.

Kirja kertoo vaikeasta ja ristiriitaisesta ajasta, jolloin niin poliittiset ristiriidat, uskonnolliset ja kulttuurisetkin ristiriidat ravistelevat ihmisiä. On vaikeaa päättää, mitä pitäisi tehdä ja kuka olla. Tuhdin rehellinen ja kaunistelematon tarina ajasta, jolloin oli vaikeaa olla oma itsensä, vaikeaa pysyä omilla jaloillaan ja tulla toimeen. Ennen kaikkea suuria päätöksiä niin itseen kun maailmaan peilaten täytyy tehdä, jotta ihminen voi tietää oman paikkansa. Seistäkö ylpeänä pää pystyssä vai yrittää piilotella omaa itseään ja kulttuuriaan. Vahva ja ajatuksia herättävä lukukokemus, joka antaa hieman toisenlaisen näkemyksen historiaan. Suosittelen lukemaan! Arvosana täysi 5/5!

Kirja käsittelee isoja teemoja, kuten vapautta, sananvapautta, kulttuuria, itsenäisyyttä, perheväkivaltaa, muutoksia, uskontoa, perhesuhteita, tyranniaa ja perhesuhteita. Myös ujous ja vaikeus ilmaista itseään ovat vahva teema, jotka nousevat näkyviin alistetussa Kambilissa. pidin siitä, kuinka kirjassa käytettiin paljon igbonkielisiä sanoja ja ilmaisuja. Se toi afrikkalaisen kulttuurin kirjassa tuntuvammaksi ja todellisemmaksi. Se korosti valkopestyn ja oikean nigerialaisen kulttuurin vastakkain asettelua, joka on tärkeä teema koko kirjan ajan. Lisään kirjan myös Kaikki maailman maat -haasteeseen Nigerian kohdalle. 

Chimamanda Ngozi Adichie on syntynyt 15.9.1977 Enugussa. Hän varttui Nsukkan yliopistokaupungissa keskiluokkaisessa perheessä ja hänellä oli viisi sisarusta. Hänen isänsä ja äitinsä työskentelivät yliopistossa, isä matematiikan professorina ja äiti hallinnollissa tehtävissä. Etniseltä alkuperältään Adichie on igbo. Adichie opiskeli lääketiedettä ja farmasiaa, mutta keskeytti opinnot 19-vuotiaana ja muutti Yhdysvaltoihin. Siellä hän opiskeli viestintää ja valtio-oppia, valmistui kandidaatiksi vuonna 2001 Eastern Connecticut State Universitystä. Vuonna 2003 Adichie valmistui maisteriksi Johns Hopkinsin yliopistosta. Yalen yliopistossa hän suoritti maisterin tutkinnon Afrikan tutkimuksessa 2008. Purppuranpunainen hibiskus on hänen palkittu esikoisteoksensa, mutta läpimurtoteos ilmestyi 2006, Puolikas keltaista aurinkoa. Se kertoo Nigerian sisällissodasta, Briafran sodasta. Adichien teoksia on käännetty yli 30 kielelle.

 

Lähteet:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Chimamanda_Ngozi_Adichie

https://en.wikipedia.org/wiki/Purple_Hibiscus

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pirjo Toivanen - Rooleja vai rakkautta?

  Stresa, 2022, pehmeäkantinen, 267 s. Kirja on saatu arvostelukappaleena kirjailijalta. Tapasin Toivasen Helsingin kirjamessuilla Stresan osastolla ja kun keskustelussa tuli esiin kirjablogini, hän tarjosi myynnissä olevaa kirjaansa arvosteltavaksi. Sain kirjan omistuskirjoituksella signeerattuna! Kirjailija itsessään oli minulle täysin uusi tuttavuus, joten en ollut varma, mitä kirjalta odottaa. Kansikuvasta saatoin päätellä, että ainakin pääsen matkalle ulkomaille, mutta en osannut paikallistaa edes sitä, että mihinkä. Päädyin Italiaan, mutta myös Kuubaan. Koska osa ajasta ollaan Kuuban Havannassa, sijoitan kirjan Pohjoiseen lukuhaasteeseen 2023, kohtaan 4. Merelliseen ympäristöön sijoittuva kirja . Jälleen kerran tämä ei ihan täysin ehkä vastaa haastekohtaa, koska merta ei juurikaan kirjassa mainita muutoin kuin laivareittinä, mutta tämä nyt kuitenkin riittää itselleni. Pääasiallisesti kirjassa ollaan Italiassa, Milanossa ja Stresassa. Päästään piipahdukselle kyllä myös Miamiin

Anssi Kullberg - Titaanien aika

  Books on Demand, 2022, pehmeäkantinen, 674 s. Titaanien aika aloittaa scifi-trilogian jykevällä teoksella, jonka lukeminen otti hieman aikaa. Kiinnostava fakta kirjasta on se, että kirjailija on tarinan osia alun perin kirjoittanut teini-ikäisenä ja jättänyt muhimaan pöytälaatikkoon. Hän kirjoitti tuon tuotoksen uudelleen aikuisiällä asuessaan Ukrainassa. Kirjailija kertoo työstäneensä tekstiä ystävien avustuksella, osittain englanniksi ja osittain suomeksi. Kirja myös alun perin julkaistiin englanniksi. Titaanien aika hyppää miljoona vuotta eteenpäin universumissamme. Maa on titaanien mukaan tuhoutunut. Mikael herätetään henkiin kopiona itsestään ja hän on herätessään jo aikuinen. Lopulta hänet lähetetään Atlantikseen, uuteen maailmaan, jonka titaanit ovat luoneet. Elämä Atlantiksessa on kuin suoraan oppikirjasta. Utelias mieli kuitenkin turtuu tähän nopeasti ja kaipaa uusia haasteita mielelleen. Mikael saa suostuttelun jälkeen titaaneilta aluksen, jolla voi tutkia Atlantista

Adonis Fabio - Vihreän siirtymän kultti

H. C. Hammerbergin tutkimuksia Icasos, 2024, näköiskirja, 206 s. Teos kiinnitti kustantajan uutuusluettelossa väkisin huomioni. Jo pelkästään kirjailijanimi kuulosti niin röyhkeältä vitsiltä, että sisällön on pakko olla yhtä hulvatonta. Kun vielä esittelytekstissä kerrotaan kirjan sisältävän riemullisen huonoa huumoria, olin myyty. Taidolla muokattu kirjailijakuva suorastaan pakotti lukemaan tämän. Vihreän siirtymän kultti on siis huumorin täyteinen dekkari. Tai ehkä tätä voisi kuvailla pikemminkin dekkarin parodiaksi. Meno on äärettömän lennokasta, erittäin epärealistista ja räävittömän huonolla huumorilla varustettua. Toisin sanoen teos rikkoo kaikkia hyvän maun rajoja ja jättää lukijalle sellaisen ymmyrkäisen ilmeen huulille, joiden välistä voi jopa kuulua vaimea öööö… Yhtä kaikki, H. C. Hammerbergin tutkimukset ovat kaikista edellä luetelluista syistä ehdottomasti lukemisen arvoisia. Jos Juha Vuorisen Juoppohullut ja DikDekit sai sinut hihittelemään hulluna, tää on just sua var

Hae tästä blogista