Aula & CO, 2021, kovakantinen
586 sivua
(Realm Breaker, 2021)
Suomentanut Jussi Korhonen
Tämän kirjan ostin vastikään ilmestyneenä, koska pidin
Aveyardin Hopea-sarjasta. Tämä on kuitenkin jäänyt hyllyyn odottelemaan päivää,
jona ehdin lukea. Nyt tarkoitukseni oli lukea ja sijoittaa kirja Helmetin
lukuhaasteeseen. Pakko kuitenkin sanoa, että kirja oli suuri, suuri pettymys.
Se oli minun makuuni niin huono, että jätin kirjan kesken.
En kertakaikkiaan päässyt missään vaiheessa kirjan
juoneen tai hahmoihin kiinni. Luin sivulle 182 asti. Tuohon mennessä
varsinainen tarina ei ollut vielä edes alkanut, vaan menossa oli yhä
alkupohjustus. Menossa oli kuitenkin jo ainakin 30. hahmo, joka katsottiin niin
tärkeäksi, että hänet oli nimetty. Ja pakko sanoa, että hahmot menivät
itselläni autuaan sekaisin, ainakaan nimien perusteella en osaa kertoa yhtään
kuka on kuka. Sivuhahmoja kuvaillaan todella tuskastuttavan pitkään ja ainakin
takakannen perusteella varsinainen päähahmo astuu kuvioihin vasta kirjan
kolmannessa luvussa. Luulin ensin, että taas kirjaan tuli joku uusi sivuhahmo,
mutta takakannen luettuani uudestaan tajusin, että se olikin kirjan päähenkilö.
Kirjailija kertoo, että on kirjoittanut kirjansa
14-vuotiaalle itselleen, joka rakasti Tarua sormusten herrasta, mutta joka ei pystynyt
samaistumaan sen hahmoihin. Inspiraationa kirjan kiitoksissakin Aveyard
mainitsee Tolkienin, joka heitti hänet Keskimaahan ja antoi niin paljon mutta
samalla niin vähän. Pakko sanoa, että kirjassa myös kulkee mukana tietynlainen tolkienmaisuus.
Kuvaillaan ja kerrotaan paljon, mutta aivan väärästä kohdasta. Ainakin itse hobitin
lukeneena totesin, ettei Tolkienin pitkäveteinen ja kaiken kuvaileva kerronta
ole minun juttuni. Olen enemmän juonen perään, kuin pitkien kuvailujen.
Tämä kirja on juuri edellä mainitun kaltainen. Kirjan
yksi luku on esimerkiksi omistettu Allwardin kuningattaren ja hänen neuvonantajien
kokoukselle, jonka aiheena on, että kenet kuningatar valitsee puolisokseen.
Ehkä tälle luvulle olisi myöhemmin tullut selvitys, miksi sitä niin
pitkällisesti tarvitsi kuvailla, mutta ainakaan tuossa kirjan alkupäässä se ei
olisi minua vähempää voinut kiinnostaa, kun ei ole hajuakaan siitä, onko
kuningatar ylipäätään millään tapaa tärkeä koko kirjassakaan. Ja paljon muuta
en kuningattaresta tiedäkään kuin sen, ketkä hänen suhlasehdokkaitaan ovat…
Teksti on hyvää ja sujuvaa, Aveyard ehdottomasti
hallitsee kyllä kirjoittamisen. Sisältö ei vaan ollut minun mieleeni. Odotin
enemmän Hopea-sarjan kaltaista tapahtumarikasta ja vauhdikasta kirjaa, mutta
tämä oli täysin vastakohta edelliselle kirjasarjalle. Kaikkialla muualla tämä
on luokiteltu nuorten fantasiakirjallisuudeksi, mutta risingshadow-sivusto on
luokitellut tämän lisäksi korkeaksi fantasiaksi. Jos termi ei ole tuttu, korkea
fantasia on enemmänkin laveaa eeppistä kerrontaa, jossa tarinat ovat pitkiä ja
monipolvisia. Ja tämä kirja on nimenomaan sitä. Sopii siis kyllä nuorillekin,
mutta ei ole niin suosittu laji käsittääkseni nuorten keskuudessa, ainakaan
nykyään, kun kulttuurimme on kovin hektinen ja nuoret ”vauhdikkaita” elämässään.
Eli, jos Hobitti ja Taru sormusten herrasta oli sinun juttusi, tämäkin voi olla juuri sinulle sopiva. Jos taas mieluummin luet vauhdikkaita ja selkeitä tarinoita runsain juonenkääntein, tämä on aaiiiivaaaan liian pitkäveteinen ja tylsä kirja. Kovasti tätä on kehuttu, kehuttu uudeksi klassikoksi sekä mestarilliseksi fantasiaksi. Minun mielestäni tämä oli vain tylsä, mutta voit olla kanssani eri mieltä. Toisaalta, Risingshadow-sivustolla yleensä hyvä kirja saa arvosanaksi n. 7-9, mutta tämä sai vain 6,6. Mielipiteet jakautuvat radikaalisti. Testaa siis itse! Kirjalle on juuri julkaistu myös jatko-osa, joten kyllähän tästä väkisinkin on joku silloin tykännytkin!
Lähteet:
https://www.risingshadow.fi/library/book/9002-maailmojen-murtaja
https://www.risingshadow.fi/library/genre/high_fantasy
Kommentit
Lähetä kommentti