Basam Books, 2022, kovakantinen, 294 s.
Kirjan kaunis kansikuva lumosi minut jo ilmestyessään,
ja siitä asti olen suunnitellut, että kohta kirjan luen. Nyt kirja on notkunut
minulla maksimimäärän lainauusintoja kirjastosta, mutten ole ehtinyt lukea.
Olen kasannut itselleni niin ison pinon kirjoja, jotka olen luvannut arvostella
ja siksi lainakirjat jäävät roikkumaan.
voitin kuitenkin Sinikka Koyaman instagram-kilpailusta
kirjasarjan seuraavan osan, joten päätin tarttua tähän kiireestä huolimatta
(kirjan laina-aika päättyy muutenkin huomenna, eikä uusia enää voi). Olen
todella iloinen, että kirjaan vihdoin tartuin! Kirja oli niin upea, että pakko
jossain kohtaa ostaa myös tämä omaan hyllyyn!
Joka kurjen laulua kuuntelee on Koyaman esikoisteos ja
aloittaa JOKA-trilogiasarjan. Sarja on suunnattu nuorille ja nuorille
aikuisille. Sopii kyllä mainiosti luettavaksi myös vanhemmille aikuisille. Lisään
kirjan Pohjoiseen lukuhaasteeseen 2024, kohtaan 6. Hyllynlämmittäjä tai
kirja, jonka olet aikonut jo kauan lukea. Tämän olen jo kaksi vuotta aikonut
lukea.
Teoksessa kohtaavat japanilainen ja suomalainen
kulttuuri sekä historia ja nykyhetki. Pääasiallisesti teos kertoo 19-vuotiaasta
Sofiasta nykyajassa, mutta myös Meistä satojen vuosien takaisessa Japanissa.
Sofia nukahtaa bussiin heräten vasta päätepysäkillä. Pysäkillä Sofia tapaa suureksi
hämmennykseksi vanhan ystävänsä Nanan. Nana pyytää Sofian luokseen yöksi.
Lopulta yksi yö venyy viikoksi. Nana on liian hyvä suostuttelemaan Sofian
jäämään.
Talo, jossa Nana asuu ystävineen, on ruusuköynnösten
peittämä talo nimeltään Villa Ruusu. Sofia viihtyy salaperäisessä talossa sekä
pitää kaikista Nanan ystävistä. Huoneesta, jossa Sofia majailee, löytyy
salaperäinen valkokantinen kirja. Kirja kertoo Mein tarinan vuosisatojen takaa.
Sofia löytää itsestään kummallisia samankaltaisuuksia Mein kanssa ja oppii itsestään
ja muistoistaan paljon uutta.
Joka kurjen laulua kuuntelee on henkeäsalpaavan
kaunis, surullinen ja kaihoisa tarina. Teoksen kerronta on kaunista, milltei unenomaista
ja lumoavaa. Avautuvat tarinat saavat lukijan hieman hämilleen, surulliseksi,
jännittyneeksi, innostuneeksi, haikeaksi ja jopa kyyneliin. On kerta kaikkisen
hämmästyttävää, miten kaunis ja haikea Koyaman esikoisteos on.
Kerronnassa on käytetty fantasian keinoja, joka punoo
kokonaisuuden hyvin lähelle maagista realismia. Samalla pikkutarkka
historiallinen kerronta herättää muinaisen Japanin miltei käsin kosketeltavaksi
ja aistittavaksi lukijalle. Myös romantiikkaa kirjasta löytyy, samoin
ihmissuhdedraamaa. Teos sisältää myös satuja, runoja, filosofiaa ja mytologiaa
niin Suomesta kuin Japanistakin.
Trilogiaan kuuluu kolme teosta, joissa jokaisessa on
kaksi tarinaa. Nykyajan Suomeen sijoittuva sekä muinaiseen Japaniin sijoittuva
tarina. Teosten tarinat limittyvät toisiinsa mutta ovat samalla myös itsenäisiä.
Kirjat on siis mahdollista lukea haluamassaan järjestyksessä. Jokaisen kirjan
keskeisessä roolissa on vanhat japanilaiset eläintarinat, jotka ilmentävät
tarinan päähenkilöiden persoonaa ja valintoja.
Ensimmäisen osan luettuani olen hengästynyt ja todella
vaikuttunut! Teos herättää paljon tunteita, mutta päällimmäiseksi kirjasta jää
hyvä olo ja seesteisyys. En malta odottaa, että saan arvosteltavien pinoni luettua
läpi ja pääsen käsiksi jatko-osaan! Joka ketun jälkiä seuraa ilmestyi tänä vuonna.
Kolmatta osaa joudutaan vielä odottelemaan.
Lähteet:
https://sinikkakoyama.com/
Ilmeisesti kirjailijakin, kuten kirjansa, on kahden kulttuurin välillä. Suomen ja Japanin välillä on aina ollut merkillinen Euraasian ääripäiden välinen yhteys, ikään kuin kehämäisen puolikuun viimeiset ääret, jotka kurottavat lopulta lähelle toisiaan, kuitenkaan koskettamatta. (Niiden välillä kuitenkin väreilee jokin niitä yhdistävä magneettinen voima.) Japanissa, varsinkin Hokkaidolla, on myös paljon samoja eläimiä ja lintuja kuin Suomessa.
VastaaPoistaMullaki on tää lukuvuoroaan odottanu turhankin kauan.
VastaaPoista