Avain, 2024, pehmeäkantinen, 287 s.
19.3.2024 Konginkankaan bussiturmasta tuli kuluneeksi20 vuotta. Saana Kiviranta oli nuori opiskelijatyttö matkalla laskettelureissuun,
mutta kohtalo päätti toisin. Olin itse tuolloin 18-vuotias, joten en halunnut
kuulla enkä lukea onnettomuudesta mitään. Muuten se olisi särkenyt sen nuoren
ihmisen idyllin kuolemattomuudesta, kaikesta selviämisestä.
Näin 20 vuotta myöhemmin tähän teokseen pystyykin jo
tarttumaan. Konginkankaan turma nousee yhä edelleen aina välillä
puheenaiheeksi, mutta tämän luettuani ymmärrän vasta miksi. Usein jätän yhä
edelleen uutiset lukematta, koska ne ahdistavat ja tuntuvat pahalta. Olen liian
empaattinen ihminen ja muiden tuskasta lukiessa se tuntuu liki omaltani. Siksi
vältän ainakin tuoreeltaan huonoja uutisia, koska koen ne liian syvästi.
Tämäkin teos meni kieltämättä ihon alle.
Onnettomuuskuvaus, lääkärien raportit, onnettomuuden tutkintaraportti,
hoitovirheet, läheisten ajatukset sekä Saanan oma kokemus on hyytävää ja
koskettavaa luettavaa. Kun vielä vakuutusyhtiön kanssa asioimisen mahdottomuus,
aivovamman toteaminen ja avuttomana yksin jääminen laitetaan pakettiin, minulla
tuli myötätunnosta itku. Raastavaa luettavaa. Lisäksi kirjassa kerrotaan vain
Saanan tarina. Paikalla loukkaantui 14 muutakin ja kuoli 23 ihmistä.
Toisaalta tämä teos on kuitenkin vahva
selviytymistarina. Saana avaa rohkeasti elämänsä ja kertoo miten hän taisteli, selviytyi.
Aivovamman kanssa hän on lopulta oppinut elämään, löytänyt tavan selviytyä
kaikesta vahvana ja pää pystyssä. Nykyään Kiviranta hyödyntää kokemustaan
vertaistoiminnassa, joka on arvokasta työtä. Hän pystyy auttamaan muita, jotka
joutuvat selviytymään vaikeuksistaan. Saana on tapaturmaeläkeläinen, mutta toimii
sivutoimisesti kokemusvalmentajana.
Stella Vuoma on teoksessa hyödyntänyt Saanan
kirjoittamaa käsikirjoitusluonnosta. Tämän lisäksi lähteinä on useita Saanan ja
tämän läheisten haastatteluita, asiantuntijahaastatteluita sekä terveydenhuollon
ja vakuutuslaitosten dokumentteja. Teoksen koostamisessa Vuoma on käyttänyt
vankkaa tietokirjailijan ja kustannustoimittajanammattitaitoa, joka todellakin
teoksessa näkyy.
Suosittelen lukemaan tämän teoksen. En yleensä tartu elämäkertoihin
tai muistelmiin, enkä varsinkaan näin synkkäaiheisiin. En kuitenkaan hetkeäkään
kadu tämän lukemista, sillä teos lisäsi ymmärrystäni onnettomuuden lisäksi myös
paljon niin aivovammoista kuin sellaisen kanssa elämisestäkin. Koskettava,
vahva ja informatiivinen teos, joka ansaitsee hatun noston.
Lisään teoksen Heili-kirjastojen 2024
lukuhaasteeseen, kohtaan 4. Kiinnostava elämäkerta luokasta 99. Kirja
kuuluu luokkaan 99.1 VUO. Teoksen sain kylläkin arvostelukappaleena
kustantamolta, mutta kävin kirjaston sivuilta lunttaamassa kirjastoluokan.
Kommentit
Lähetä kommentti