Haamu, 2024, pehmeäkantinen, 273 s.
(teos on aiemmin ilmestynyt pelkästään sähköisessä muodossa Storitel Originalin julkaisemana vuosina 2019 (osissa) ja 2022)
Gotiikkaa, meedioita ja outoja rituaaleja. Viiltäjä-Jack, kuolemattomat sielut ja 1800-luvun mystiset Lontoon sivukujat. Kuollut vaimo ja kummitteleva kotiopettaja taidemaalarin lapsuudesta. Psykologinen kauhutarina, jossa todelliset historialliset tapahtumat on punottu lennokkaan yliluonnollisiin tapahtumiin.
Lyhyemmin sanottuna taattua JP Koskisen laadukasta
tuotantoa. Koskinen on kirjailijana monitaituri, joka pystyy kirjoittamaan niin
kauhua, scifiä, dekkareita, fantasiaa, tietoa kuin lapsille ja nuorillekin.
Koskisen tuotantoon kuuluu reilusti yli 30 teosta aikuisille, toinen
samanmoinen lapsille ja nuorille. Tuotannollaan Koskinen on kerännyt monia
kirjallisuuden palkintoja ja ehdolla ollut useampaankin.
Axel Svart on nuori taiteilija, joka yrittää luoda
itselleen uraa taidemaalarina. Hän tapaa Helenin, jonka kanssa aikoo mennä
naimisiin. Spiritistisessä istunnossa meedio kuitenkin uhkaa, että Heleniä
odottaa kauhea kohtalo. Lapsuudenmuistojensa ja takaumiensa kanssa painiva Axel
ei kestä suru-uutisia, vaan päättää ryhtyä epätoivoisiin tekoihin herättääkseen
Helenin henkiin. Odotuksen piina käy sietämättömäksi ja Axel pakenee Eurooppaan
opiskeluiden viimeistelyn pariin.
Axel tapaa maineikkaan, mutta eriskummallisen ja
turmeltuneen mestari Sickertin, jonka kanssa Axelilla tuntuu olevan enemmänkin
yhteistä. Kun Lontoota alkaa piinata omituisten murhien sarja, Axel ei enää
tiedä, mikä on totta ja mikä ei. Axel alkaa epäillä jopa itseään, entä jos hän
itse on murhien takana? Myös Sickert alkaa vaikuttaa entistä kummallisemmalta
ja vaarallisemmalta. Entä mitä ovat meedion väittämät kuvat historiasta, joissa
selvästi on mukana sekä Axel että Sickert?
Kiehtovalla tavalla yhdistelty kauhutarina liikkuu
hyytävän hidastempoisesti, jonka vuoksi lukija ehtii kuvitella kirjalle
kymmeniä erilaisia loppuratkaisuja. Teos pitää lukijan kuitenkin jännityksessä
aivan loppuun asti ja varsinainen lopetuskin jättää tilaa vielä villille
mielikuvitukselle. Hautakellossa on paljon pelottavia elementtejä, jotka saavat
mielikuvituksen liikkeelle. Itse tarina kuitenkaan ei ole niin hyytävä, kuin ne
mielikuvat, joita se lukijassaan herättää.
JP Koskinen on onnistunut Hautakellossa tavoittamaan
Edgar Allan Poen tyylin ihmisen pelotteluun. Vaikka itse tarina ei niin paha
olekaan, se saa kuitenkin mielikuvituksen villiin laukkaan ja loppujen lopuksi
lukija itse pelottelee itsensä melkein henkihieveriin. Yliluonnollisen ja
historian tapahtumien yhdistelmä toimii mainiona polttoaineena
mielikuvitukselle, samoin rauhallinen tahti ja pelottavien asioiden
ohittaminen. Lukijan mielikuvitus ehtii laukata hyvän aikaa, ennen kuin
varsinainen tapahtuma kerrotaan.
Kirjan kansikuva toimii täydellisenä kuvauksena kirjan sisällöstä. Äkkiä katsottuna kuvassa seisoo vain hieman hämärä pariskunta, mutta kun kantta katsoo tarkemmin, alkaa pariskunnan sivuilta näkyä ensin silmät, sitten tumma hahmo ja lopuksi koko pelottava totuus. Yksityiskohdat huomaa vasta sitten, kun kokonaisuuden on hahmottanut. Tismalleen tällä tavalla Hautakellon tarinakin muotoutuu.
Kirjan lisään Helmetin 2024 lukuhaasteeseen, kohtaan 46. Kirjan kannen pääväri on musta tai kirjan nimessä on sana musta. Kirjan olen saanut arvostelukappaleena kustantajalta.
Kommentit
Lähetä kommentti