Siirry pääsisältöön

Niilo Sevänen - Ikitalven polku

 


Gummerus, 2024, kovakantinen, 398 s.

Ikitalven polku on keskiajan historiasta ja mytologiasta ammentava Ikitalvi-romaanisarjan aloitusosa. Niilo Sevänen ei ollut minulle ennestään tuttu, mutta sen sijaan olen kyllä kuullut Insomniumista, Seväsen bändistä. Musiikki ei ole ihan omaa tyyliäni, mutta olen bändiä muiden kautta kuunnellut. Sevänen on bändin laulaja-basisti, sekä sanoittanut ja säveltänyt biisejä yhtyeelleen.

Seväsen Talven portti -novelli voitti Nova-novellikilpailun 2007 ja tuosta novellista versoi tämä Seväsen esikoisromaani. Teoksen piti aluksi olla vain yksi kirja, mutta sivumäärän kasvaessa kustantaja ehdotti sen muuttamista kahdeksi kirjaksi. Jatko-osa on nyt työn alla. Jos inhoat kesken jääviä tarinoita, kannattaa odottaa jatko-osaa ensin.

Teoksen tarina sijoittuu Konstantinopoliin vuonna 1007. Seitsemän vuotta aiemmin sininen tähti oli syttynyt taivaalle ja Valkoinen noita kulki maan halki Roomaan ja kaikki peittyi lumeen. Nyt talvi on entistä pidempi ja vaarallisempi, sillä vaaralliset pedot kulkevat lumen keskellä. Orfeus on bardi, jolle juhlajuoma ja uhkapeli ovat arkipäivää. Siihen asti, että hänen siskonsa tulee adoptiotyttönsä kanssa juhliin hätääntyneenä, heidän perässään vaaralliset mustiin pukeutuneet miehet.

Ennen kuin Orfeus ehtii tajuta mitä tapahtuu, on hänen siskonsa kuollut ja Halla seisoo keskellä hävitystä, kaikkialle ympärille on räjähtänyt hyytävä jää. Pian Orfeus tajuaa, että hänen ainoa vaihtoehtonsa on paeta siskontytön kanssa, sillä jahtaajia ja tyttöä metsästäviä häijyläisiä löytyy miltei joka nurkalta. Alkaa hurja pakomatka, jonka varrella on lukuisia vaaroja, mutta onneksi myös apureita.

En ole vieläkään ihan varma, vihasinko kirjaa vai rakastinko sitä. Tarina on äärettömän hyvin kirjoitettua kerrontaa, mutta tarina itsessään ei oikein tunnu etenevän. Vaikka pääjuoni laahaa pahasti, on sivujuonia, sivutapahtumia, sivuhahmoja ja uusia vaaroja jatkuvalla syötöllä. Kirjassa on paljon Tolkien-tyylistä vibaa, tarina aloitetaan hyvin kaukaa ja mitään matkan varrella ei jätetä kertomatta.

Ikitalven polku oli teos, joka hiveli minua lukutoukkana ja nörttinä. Samaan aikaan lukijana vihasin sitä, kun tarina ei tuntunut etenevän yhtään mihinkään. Olen lukijana sellainen, etten pidä sivujuonista ja kuvailusta, vaan tiivisti etenevästä tarinasta. Yhtä kaikki tämä teos oli niin vetävä loppujen lopuksi, etten malttaisi odottaa jatko-osaa.

Lisään kirjan Pohjoiseen lukuhaasteeseen 2024, kohtaan 12. Kirjassa nukutaan ulkona, teltassa tai autiotuvassa. Ainakin ulkosalla kirjassa nukutaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pirjo Toivanen - Rooleja vai rakkautta?

  Stresa, 2022, pehmeäkantinen, 267 s. Kirja on saatu arvostelukappaleena kirjailijalta. Tapasin Toivasen Helsingin kirjamessuilla Stresan osastolla ja kun keskustelussa tuli esiin kirjablogini, hän tarjosi myynnissä olevaa kirjaansa arvosteltavaksi. Sain kirjan omistuskirjoituksella signeerattuna! Kirjailija itsessään oli minulle täysin uusi tuttavuus, joten en ollut varma, mitä kirjalta odottaa. Kansikuvasta saatoin päätellä, että ainakin pääsen matkalle ulkomaille, mutta en osannut paikallistaa edes sitä, että mihinkä. Päädyin Italiaan, mutta myös Kuubaan. Koska osa ajasta ollaan Kuuban Havannassa, sijoitan kirjan Pohjoiseen lukuhaasteeseen 2023, kohtaan 4. Merelliseen ympäristöön sijoittuva kirja . Jälleen kerran tämä ei ihan täysin ehkä vastaa haastekohtaa, koska merta ei juurikaan kirjassa mainita muutoin kuin laivareittinä, mutta tämä nyt kuitenkin riittää itselleni. Pääasiallisesti kirjassa ollaan Italiassa, Milanossa ja Stresassa. Päästään piipahdukselle kyllä myös Miamiin

M. K. Kajanne - Punainen lanka

  Kivikko 1 Kustannus HD, 2023, kovakantinen, 267 s. Kirja on saatu arvostelukappaleena kirjailijalta. Kirja kiinnosti minua kuvauksensa vuoksi, vaikkakin pelkäsin tämän olevan makuni ohi, sillä dekkarit eivät ole minun juttuni. Tahdoin kuitenkin lukea tämän, sillä kuvaus lupasi muutakin, mm. parisuhdedraamaa. Kirjan lisään Seinäjoen kaupunginkirjaston 2023 lukuhaasteeseen, kohtaan 19. Kuolema . Okei, kirja on pääasiassa mielestäni enemmän jännityskirja, jossa rikosten selvittäminen on pienessä roolissa. Tämä sopii minulle oikein hyvin, sillä pitkät rikosselvittelyt ja tutkimukset eivät minuun iske. Jännitys sen sijaan toimii. Tässä jännitystä toi mielenkiintoisesti niin murhat kuin muilla tavoin julmat ihmiset. Oman osani olen elämäni aikana maistanut narsisteista ja minun mielestäni narsisti on huomattavasti pelottavampi kuin psykopaatti. Tämä siitäkin huolimatta, että psykopaatti usein on vaarallisempi. Psykopaatin kanssa kuitenkin tiedän olevani vaarassa, narsisti taas osaa man

Otto Lind - Lohikäärme

  Sivilisaation vartijat 1 Ethene, 2023, kovakantinen, 232 s. Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta. Kirjassa minua kiinnosti nimi ja kansikuva, lohikäärmeitähän ei koskaan voi kevyesti ohittaa! Luettuani kuvauksen olinkin jo käytännössä myyty tälle kirjalle. Kirja sopii loistavasti myös Helmetin 2023 lukuhaasteeseen, kohtaan 19. Kirjassa on paikka, jossa olet käynyt . Kirjassa ollaan sekä Tampereella että Porissa, ja Porissa vielä tarkemmin Yyterissä, hotellin läheisyydessä. Itse en ole hotellissa käynyt, mutta näköetäisyydellä rannalla. Noora ja Elli ovat kaksoset, joilla on jostain syystä omituisia taikavoimia. Lapsuudessaan he onnistuivat kyvyillään aiheuttamaan kaamean onnettomuuden ja ovat vannoneet, etteivät enää ikinä käytä voimiaan. Kun Noora kuitenkin joutuu pakenemaan venyneellä baarireissullaan murhaajaa, ei hänelle jää muuta vaihtoehtoa, kuin käyttää jälleen voimiaan. Tapettuaan jahtaajansa saa Noora tekstiviestin, jonka vuoksi hänen on pakko sännätä kotii

Hae tästä blogista