Matveli, 2015, pehmeäkantinen, 47 s.
Tämä kirja on jälleen täsmähaku kirjastosta Heili-kirjastojen
2024 lukuhaasteeseen, kohtaan 3. Tee löytöretki luokkaan 86 (Kirjallisuushistoria,
kirjailijoiden elämäkerrat). Myönnän täysin etsineeni jotakin ohutta
teosta, joka olisi suhteellisen nopea lukea. Kun tartuin tähän, olen tyytyväinen
etsinnästäni, sillä tämä kirja oli mielenkiintoinen pala historiaa! Olisin
ilman tätä haastetta jäänyt tiedottomaksi tästä taiteenlajista, joka on osa
omaakin karjalaista sukujuurtani.
Olen törmännyt monessa muussa kulttuurissa itkijöihin,
eritoten hautajaisissa. En kuitenkaan tiennyt, että tämä perinne on yltänyt
myös Karjalaan asti. Kirja kertoo taustoja karjalaisista itkijänaisista,
äänellä itkemisen perinteestä sekä opastaa, miten voi luoda omia itkuvirsiä.
Samalla sivussa pääsee kiinni vähän vanhaan karjalankieleen sekä sen
suomennoksiin. Kirja käsittelee kattavasti itkuvirsien ja itkijöiden
perinteestä sekä syistä, miksi näitä aikanaan pidettiin suuressa arvossa. Tänä
päivänä tämä on miltei hävinnyt osa kulttuuria, joten kirja herätti vahvasti
mielenkiintoni aiheeseen.
Ajattelen, että varsinkin meille suomalaisille
tällainen itkijä voisi olla terapeuttinen kokemus surun hetkellä. Usein
tunteita ei saa tai uskalla näyttää ja vahva ulkokuori täytyy säilyttää
hinnalla millä hyvänsä. Toisaalta tunteiden näyttäminen joukossa, jossa muut
eivät rohkene näyttää omiaan aiheuttaa sen, että omien tunteiden näyttäminen on
todella vaikeaa. Ajatus itkijästä esimerkiksi hautajaisissa kuulostaa kauniilta
ja vapauttavalta. Kirjan ainoa huono puoli on se, että sanat kirjassa eivät
oikein auttaneet minua ymmärtämään, millaista laulua itkuvirret ovat.
Pelkäsin, etten löytäisi aiheesta mitään, koska kirja
antoi ymmärtää, että säilyneitä tallenteita ei juurikaan ole. Onneksi kuitenkin
internet on ihmeellinen paikka ja sieltä löytyy mitä vain. Todennäköisesti juuri
tämän kirjan ansiosta näitä itkuvirsiä on Youtubeen tallennettu ja pääsin niitä
itse kuuntelemaan. Karjalan sivistysseuran nettisivuilta löytyi kirjassakin
mainittu hääitku sekä kuolinitku äidin haudalla. Laitan lähteisiin linkit
näihin löytämiini itkuvirsiin, mukana myös kirjailijan tekemä itkuvirsi.
Liisa Matveinen on syntynyt 31.12.1961 ja asuu Ilomantsissa.
Matveinen on valmistunut musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemiasta 1989
pääaineenaan laulu ja kantele. Matveinen on saanut 2003 Kareliaani-palkinnon,
joka myönnetään karelianismin vaalimista edistäneelle henkilölle. Matveiselle
on myönnetty taiteilijaeläke 2022. Matveinen on ollut mukana useammassa yhtyeessä,
jotka kaikki ovat tuottaneet kansanmusiikkia.
Lähteet:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Liisa_Matveinen
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kareliaani-palkinto
Itkuvirsiä:
https://www.youtube.com/watch?v=wLdMnqSqiRY
https://www.youtube.com/watch?v=-O0vJnZPbsI
https://www.karjalansivistysseura.fi/kulttuuri/itkuvirret/haaitku/
https://www.karjalansivistysseura.fi/kulttuuri/itkuvirret/kuolinitku-aidin-haudalla/
Kommentit
Lähetä kommentti