Nysalor, 2023, pehmeäkantinen, 92 s.
Kirja on saatu arvostelukappaleena kirjailijalta.
Kirjassa minua kiehtoi kaunis kansikuva (Rimma Joonatan Erkko) sekä nimi. Kirjan sijoitan Heili-kirjastojen 2023
lukuhaasteeseen, kohtaan 7. Kirjassa kerrotaan jotain positiivista Karjalasta.
Muistutan, että en ole vieläkään mikään taitava
runojen lukija tai arvostelija. Tämä runokirja kuitenkin oli ehdottomasti
paras, jonka olen tänä vuonna lukenut! Ja kuten olen ymmärtänyt, se ei
välttämättä johdu siitä, että runot olisi parempia kuin muut lukemani, vaan
siitä että runojen sisältö resonoi minun sieluni kanssa. Kaikkea minä en
näistäkään runoista varmasti ymmärrä ja kirjailijan näkemys ehkä poikkeaa
vahvastikin omastani, mutta näissä runoissa oli mielestäni sellainen
tunnelataus ja syvyys, joka ei todellakaan jättänyt lukijaa kylmäksi. Lähes
jokaisen runon kohdalla minulle tuli sellainen olo, kuin olisin jonkin itseäni
suuremman äärellä!
Kirjan runot on jaettu viiteen lukuun. Ensimmäisessä
luvussa on runoja, joissa heijastuu jollain tapaa luonnon voima ja mahti
verrattuna ihmisen pienuuteen ja voimattomuuteen sen rinnalla. Luonnon voiman
tunnistamisen rinnalla se tunne, että omasta pienuudestaan huolimatta pieni ihminen
voi sen kanssa olla ja elää. Toisesta luvusta löytyy kirjan nimikkoruno, jossa
käy selväksi, että kirjailija on löytänyt itselleen kumppanin. Tässä luvussa muutenkin kuvaillaan kumppanin ja rakkauden
löytymistä, uskaltamista olla julkisesti yhdessä ja siitä innosta, että
rinnalle on löytynyt joku tutkimaan maailman ihmeitä.
Kolmannessa luvussa kirjailija tutustuu omaan
historiaansa ja esittelee sitä myös rakkaalleen. Tämä luku myös selvästi sijoittuu
kuvauksineen vahvasti Pohjois-Karjalaan ja kirjailijan lapsuuden maisemiin.
Neljännessä luvussa kirjailija tuntuu etsivän itseään ja omaa paikkaansa. Hän
kamppailee niin sisäisiä kuin ulkoisiakin mörköjä vastaan. Viidennessä luvussa puolestaan
kerrotaan suurella rakkaudella ja kunnioituksella luonnon voimasta, sen
ihmeistä ja siitä, että myös se pieni ihminen pystyy kohtaamaan luonnon voimat
ja nauttimaan niistä sekä elämästään.
Tämän kirjan runot olivat mielestäni todella vahvoja,
lumoavia ja täynnä suuria tunteita. Pystyin kokemaan sen vahvan tunnelatauksen,
joka näihin runoihin on kirjoitetttu. Vaikka en välttämättä päässyt käsiksi
siihen, mitä kirjailija halusi sanoa runoillaan, löysin niistä silti vahvan
vaikutuksen itseeni lukijana. Runot tekivät kauneudessaan, melankolisuudessaan
ja synkkyydessään vahvan vaikutuksen. Niissä kaikui rakkaus kotimaata kohtaan,
asuinpaikkoja kohtaan sekä ennen kaikkea jylhää luontoa kohtaan. Näissä
runoissa on luettavissa kirjoittajan sielu, sydän ja inhimillisyys.
Artemis Kelosaari on 1989 syntynyt kirjailija,
toimittaja ja lavarunoilija. Hän on tuotannossaan keskittynyt poikkeuksellisiin
ihmisiin ja ilmiöihin. Tämä kirja on kirjailijan kolmas runoteos. Kelosaari
vietti lapsuutensa Pohjois-Karjalassa ja Keski-Suomessa. Nykyään hän asuu
Tampereella. Nämä kaikki kolme aluetta on myös vahvasti tunnistettavissa tämän
kirjan runoista. kirjailija kuvaus itsestään on barokin ajan kuriositeettikeräilijä,
joka kartoittaa maailman rajoja poikkeuksellisella tavalla. Tämä lausahdus
kuvaa mielestäni erinomaisesti ainakin tätä runokirjaa.
Lähteet:
https://artemiskelosaari.com/kuka-ja-mika/
Kommentit
Lähetä kommentti