Laulujen kertomaa Orinoguiasta, Kolumbian itäisiltä ruohotasangoilta
Mediapinta, 2013, pehmeäkantinen, 171 s.
Kirja on saatu arvostelukappaleena kirjailijalta.
Kirja sijoittuu Kolumbiaan, Casanareen. Kirjan sijoitan juonensa vuoksi Heili-kirjastojen
2023 lukuhaasteeseen, kohtaan 24. Rakkaustarina. Tämä kirja on kuitenkin
kaikkea muuta, kuin perinteinen harlequin-kirjallisuus, eikä kirjan
rakkaustarina missään nimessä saa perinteistä onnellista loppua.
Kirja kertoo Reynaldon ja Maritzan tarinan. Pari on
nuorena korviaan myöten rakastunut toisiinsa, mutta molempien perheet tekevät
kaikkensa estääkseen heidän yhteisen elämänsä. Lopulta käykin niin, että
molemmat astuvat avioliittoon toisen kumppanin kanssa, Maritza jopa kahdesti
jäätyään ensimmäisen aviomiehensä leskeksi. Kaikesta huolimatta pari hiljaa
sisuksissaan rakastaa toisiaan, ja läpi elämänsä tapaavat ja rakastavat, mutta
pysyvät silti etäällä ja erossa. Tarina seuraa molempien henkilöiden eri
elämänvaiheita ja kertoo sivussa myös Casanaren tasangon tarinaa.
Kirjan pääpaino itse asiassa ei niinkään ole tässä
surullisessa rakkaustarinassa, vaan nimenomaan tasangon elämässä. Kirjailija
onnistuu kuvailemaan Casanaren seutua, elämää myötä- ja vastoinkäymisineen sekä
maailman muuttumista tasangolla niin pysäyttävästi, että minulla ei ainakaan
ollut mitään vaikeuksia sukeltaa mielessäni tasangolle ja sen tapahtumiin.
Kirjoittajan seesteinen ja elämänviisas kirjoitustyyli tuo esiin elämän tasangoilla
juuri sellaisena kuin se on. kirjaa lukiessa tuli hyvä ja seesteinen olo,
vaikka tapahtumat eivät aina olleet kauniita ja mukavia. Tarina on rakennettu paikallisen perinteellisen ja edelleen
hallitsevan llaneromusiikin laulujen lyriikan pohjalle ja niiden inspiroimana.
Kirjan jokaisessa luvussa on sitaatti ilaneromusiikista, jotka hän on itse
vapaasti kääntänyt. Sitaatit ovat peräisin albumista ”Tributo al Ilano 1-2,
Reynoldo Armas, 1990”.
Kirja oli, kuten sanoin, erittäin
miellyttävästi kirjoitettu. Toisinaan minulla oli kuitenkin vaikeuksia tarttua
kirjaan ja teki mieli harppoa tarinaa eteenpäin. Varsinaisia tapahtumia
kirjassa ei loppujen lopuksi ole paljoa, enemmänkin tunteiden ja suhteiden
kuvailua ja pitkää kerrontaa. Olen edelleenkin malttamaton lukija, ja tämä ei
ole omintani, vaan pidän vauhdista ja nopeasti etenevästä tarinasta. Silti
tässä kirjassa oli sellaista kauneutta, seesteisyyttä ja vapauttavaa rauhaa,
että kirja oli pakko lukea loppuun! Sanat kirjailija on kääntänyt kauniisti ja
ymmärrän, että hän on sanoituksista inspiroitunut kirjoittamaan tämän kirjan.
Pirjo Marjut Vega-Brandt kirjoitti
ensimmäisen kirjansa 70-vuotiaana. Hän on asunut ulkomailla 52 vuotta, mm. pitkään
Etelä-Amerikassa (Kolumbiassa). Esikoinen, Lempeät tuulet Tyyneltämereltä on osa-elämäkerta
ja ilmestyi 2018. Tämän jälkeen Vega-Brandt on julkaissut kaksi muutakin kirjaa
ennen tätä. Kaksi ensimmäistä romaaniaan kirjailija on itse kääntänyt
englanniksi. Minua hämmästyttää se, että ihminen, joka ei vuosikymmeniin
puhunut suomea kotikielenään, pystyy kirjoittamaan näin kauniisti suomeksi!
Nykyisin kirjailija asuu Ruotsissa.
Lähteet:
https://www.kulttuuri.se/kirjauutuudet.html
https://sverigesradio.se/artikel/en-puhunut-suomea-kotikielena-vuosikymmeniin-nykyisin-pirjo-marjut-vega-brandt-kirjoittaa-kirjoja-suomeksi
https://www.bod.fi/kirjakauppa/riikinkukon-siiven-alla-pirjo-marjut-vega-brandt-9789528063681
https://www.mediapinta.fi/data/esite/esite.pdf
Kommentit
Lähetä kommentti