Siirry pääsisältöön

Emilia Männynväli - Toiste en suostu katoamaan

 


Into, 2023, kovakantinen, 167 s.

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta. Tämä kirja vaikutti kiinnostavalta puhtaasti kansikuvansa sekä mielenkiintoisen nimensä vuoksi. Nopealla vilkaisulla esittelystä hyppi silmiin sanoja, jotka saivat sen kuulostamaan vielä kiinnostavammalta. Olin siis kovin yllättynyt, kun kirja olikin esseekokoelma. Kun luin takakantta kokonaisuutena kirjan luettuani, olisin tämän kyllä esittelytekstistäkin saanut tietää, mutta olin jo myyty ennen kunnollista lukemista.

Kirjaa kuvataan takakannessa isolla tekstillä erittäin osuvasti: Kirkkaita ajatuksia ja yllättäviä rajanylityksiä. Kirjassa on kaikkiaan 9 esseetä, kaikki eri aiheista ja varsin tuoreesta näkökulmasta. Luettuani tämän, olin rehellisesti sanottuna yllättynyt siitä, että joku kirjoittaa ajatuksistaan niin rehellisesti. Ja perustelee vielä näkemyksensä vankasti, faktaan viitaten. Kaikenlaista öyhöttämistä olen kyllä nähnyt, mutta harvemmin vahvaa kannanottoa asioihin, joista on vaikeaa puhua. Ja mielestäni kirjailija on onnistunut pääsemään ns. asian ytimeen monessakin tekstissään.

Kaikista eniten pidin kirjan kolmesta ensimmäisestä esseestä, joissa käsitellään naiseutta ja sukupuoli-identiteettiä, työväenluokkaisuutta sekä ääririkkautta. Vähiten pidin punkkia käsittelevästä kappaleesta, jota en ihan kunnolla jaksanut edes lukea. Tämä johtuu osittain esseen lyriikkamuotoon tehdystä kirjoitusmuodosta, osittain siksi, että minulla on jonkin asteinen kammo punk-musiikkiin erinäisistä syistä. Pidin muistakin esseistä myös, mutta ne eivät olleet joko aiheeltaan tai kokonaisuudeltaan niin vetäviä, kuin kolme ensimmäistä esseetä. Kaikki tekstit tarjosivat kuitenkin todella paljon ajateltavaa ja näkökulmia maailman menoon.

Kirja solahtaa täydellisesti Helmetin 2023 lukuhaasteeseen, kohtaan 17. Kirja on kokoelma esseitä, pakinoita tai kolumneja. Olin suunnitellut tähän kohtaan erään pakinakokoelman, joka odottelee lukemattomana omassa hyllyssäni, mutta se saa vielä jäädä odottelemaankin.

Emilia Männynväli (s. 1988) on toimittaja, kirjailija ja kriitikko. Männynväli on valmistunut tiedotusopin maisteriksi Tampereen yliopistosta vuonna 2013. Männynväli on entiseltä nimeltään Kukkala, ja sillä nimellä myös hänen esikoisensa Kaiken jälkeen on julkaistu. Männynväli on toiminut mm. Kansan Uutisten toimittajana ja ay-lehdissä. Hän on tehnyt myös yhteiskunnallisen radio-ohjelman Yle Puheelle. Männynväliä on kuvailtu teräväksi ja kovaksi yhteiskuntakriitikoksi. Saamaansa kritiikkiin tai palautteeseen hän ottaakin hieman kantaa yhdessä kirjan esseistä. Männynväli kirjoittaa myös taidekritiikkiä sekä esseitä mm. Nuori Voima -lehteen.Vuoden 2022 alussa Männynväli aloitti ilmaisjakelulehti Voiman päätoimittajana.

 

Lähteet:

https://kauppa.intokustannus.fi/kukkala-emilia/

https://fi.wikipedia.org/wiki/Emilia_M%C3%A4nnynv%C3%A4li

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pirjo Toivanen - Rooleja vai rakkautta?

  Stresa, 2022, pehmeäkantinen, 267 s. Kirja on saatu arvostelukappaleena kirjailijalta. Tapasin Toivasen Helsingin kirjamessuilla Stresan osastolla ja kun keskustelussa tuli esiin kirjablogini, hän tarjosi myynnissä olevaa kirjaansa arvosteltavaksi. Sain kirjan omistuskirjoituksella signeerattuna! Kirjailija itsessään oli minulle täysin uusi tuttavuus, joten en ollut varma, mitä kirjalta odottaa. Kansikuvasta saatoin päätellä, että ainakin pääsen matkalle ulkomaille, mutta en osannut paikallistaa edes sitä, että mihinkä. Päädyin Italiaan, mutta myös Kuubaan. Koska osa ajasta ollaan Kuuban Havannassa, sijoitan kirjan Pohjoiseen lukuhaasteeseen 2023, kohtaan 4. Merelliseen ympäristöön sijoittuva kirja . Jälleen kerran tämä ei ihan täysin ehkä vastaa haastekohtaa, koska merta ei juurikaan kirjassa mainita muutoin kuin laivareittinä, mutta tämä nyt kuitenkin riittää itselleni. Pääasiallisesti kirjassa ollaan Italiassa, Milanossa ja Stresassa. Päästään piipahdukselle kyllä myös Miamiin

M. K. Kajanne - Punainen lanka

  Kivikko 1 Kustannus HD, 2023, kovakantinen, 267 s. Kirja on saatu arvostelukappaleena kirjailijalta. Kirja kiinnosti minua kuvauksensa vuoksi, vaikkakin pelkäsin tämän olevan makuni ohi, sillä dekkarit eivät ole minun juttuni. Tahdoin kuitenkin lukea tämän, sillä kuvaus lupasi muutakin, mm. parisuhdedraamaa. Kirjan lisään Seinäjoen kaupunginkirjaston 2023 lukuhaasteeseen, kohtaan 19. Kuolema . Okei, kirja on pääasiassa mielestäni enemmän jännityskirja, jossa rikosten selvittäminen on pienessä roolissa. Tämä sopii minulle oikein hyvin, sillä pitkät rikosselvittelyt ja tutkimukset eivät minuun iske. Jännitys sen sijaan toimii. Tässä jännitystä toi mielenkiintoisesti niin murhat kuin muilla tavoin julmat ihmiset. Oman osani olen elämäni aikana maistanut narsisteista ja minun mielestäni narsisti on huomattavasti pelottavampi kuin psykopaatti. Tämä siitäkin huolimatta, että psykopaatti usein on vaarallisempi. Psykopaatin kanssa kuitenkin tiedän olevani vaarassa, narsisti taas osaa man

Otto Lind - Lohikäärme

  Sivilisaation vartijat 1 Ethene, 2023, kovakantinen, 232 s. Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta. Kirjassa minua kiinnosti nimi ja kansikuva, lohikäärmeitähän ei koskaan voi kevyesti ohittaa! Luettuani kuvauksen olinkin jo käytännössä myyty tälle kirjalle. Kirja sopii loistavasti myös Helmetin 2023 lukuhaasteeseen, kohtaan 19. Kirjassa on paikka, jossa olet käynyt . Kirjassa ollaan sekä Tampereella että Porissa, ja Porissa vielä tarkemmin Yyterissä, hotellin läheisyydessä. Itse en ole hotellissa käynyt, mutta näköetäisyydellä rannalla. Noora ja Elli ovat kaksoset, joilla on jostain syystä omituisia taikavoimia. Lapsuudessaan he onnistuivat kyvyillään aiheuttamaan kaamean onnettomuuden ja ovat vannoneet, etteivät enää ikinä käytä voimiaan. Kun Noora kuitenkin joutuu pakenemaan venyneellä baarireissullaan murhaajaa, ei hänelle jää muuta vaihtoehtoa, kuin käyttää jälleen voimiaan. Tapettuaan jahtaajansa saa Noora tekstiviestin, jonka vuoksi hänen on pakko sännätä kotii

Hae tästä blogista