Siirry pääsisältöön

Emilia Männynväli - Toiste en suostu katoamaan

 


Into, 2023, kovakantinen, 167 s.

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta. Tämä kirja vaikutti kiinnostavalta puhtaasti kansikuvansa sekä mielenkiintoisen nimensä vuoksi. Nopealla vilkaisulla esittelystä hyppi silmiin sanoja, jotka saivat sen kuulostamaan vielä kiinnostavammalta. Olin siis kovin yllättynyt, kun kirja olikin esseekokoelma. Kun luin takakantta kokonaisuutena kirjan luettuani, olisin tämän kyllä esittelytekstistäkin saanut tietää, mutta olin jo myyty ennen kunnollista lukemista.

Kirjaa kuvataan takakannessa isolla tekstillä erittäin osuvasti: Kirkkaita ajatuksia ja yllättäviä rajanylityksiä. Kirjassa on kaikkiaan 9 esseetä, kaikki eri aiheista ja varsin tuoreesta näkökulmasta. Luettuani tämän, olin rehellisesti sanottuna yllättynyt siitä, että joku kirjoittaa ajatuksistaan niin rehellisesti. Ja perustelee vielä näkemyksensä vankasti, faktaan viitaten. Kaikenlaista öyhöttämistä olen kyllä nähnyt, mutta harvemmin vahvaa kannanottoa asioihin, joista on vaikeaa puhua. Ja mielestäni kirjailija on onnistunut pääsemään ns. asian ytimeen monessakin tekstissään.

Kaikista eniten pidin kirjan kolmesta ensimmäisestä esseestä, joissa käsitellään naiseutta ja sukupuoli-identiteettiä, työväenluokkaisuutta sekä ääririkkautta. Vähiten pidin punkkia käsittelevästä kappaleesta, jota en ihan kunnolla jaksanut edes lukea. Tämä johtuu osittain esseen lyriikkamuotoon tehdystä kirjoitusmuodosta, osittain siksi, että minulla on jonkin asteinen kammo punk-musiikkiin erinäisistä syistä. Pidin muistakin esseistä myös, mutta ne eivät olleet joko aiheeltaan tai kokonaisuudeltaan niin vetäviä, kuin kolme ensimmäistä esseetä. Kaikki tekstit tarjosivat kuitenkin todella paljon ajateltavaa ja näkökulmia maailman menoon.

Kirja solahtaa täydellisesti Helmetin 2023 lukuhaasteeseen, kohtaan 17. Kirja on kokoelma esseitä, pakinoita tai kolumneja. Olin suunnitellut tähän kohtaan erään pakinakokoelman, joka odottelee lukemattomana omassa hyllyssäni, mutta se saa vielä jäädä odottelemaankin.

Emilia Männynväli (s. 1988) on toimittaja, kirjailija ja kriitikko. Männynväli on valmistunut tiedotusopin maisteriksi Tampereen yliopistosta vuonna 2013. Männynväli on entiseltä nimeltään Kukkala, ja sillä nimellä myös hänen esikoisensa Kaiken jälkeen on julkaistu. Männynväli on toiminut mm. Kansan Uutisten toimittajana ja ay-lehdissä. Hän on tehnyt myös yhteiskunnallisen radio-ohjelman Yle Puheelle. Männynväliä on kuvailtu teräväksi ja kovaksi yhteiskuntakriitikoksi. Saamaansa kritiikkiin tai palautteeseen hän ottaakin hieman kantaa yhdessä kirjan esseistä. Männynväli kirjoittaa myös taidekritiikkiä sekä esseitä mm. Nuori Voima -lehteen.Vuoden 2022 alussa Männynväli aloitti ilmaisjakelulehti Voiman päätoimittajana.

 

Lähteet:

https://kauppa.intokustannus.fi/kukkala-emilia/

https://fi.wikipedia.org/wiki/Emilia_M%C3%A4nnynv%C3%A4li

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Henry Aho - Kissanhiekanvaihtaja osa 1

  Atrain&Nord, 2022, kovakantinen, 160 s. Kirja on saatu arvostelukappaleena. Täytyy sanoa, että suhtauduin kirjaan kovin ennakkoluuloisesti nimen takia. Tämän vuoksi sijoitankin kirjan Helmetin 2023 lukuhaasteeseen kohtaan 36. Olet ennakkoluuloinen kirjan kirjoittajaa kohtaan. Väkisin kirjan nimi pisti miettimään, minkälainen kirjailija kirjoittaa tämän nimisen kirjan. Mutta tämä kirja on loistava! Ja kirjan luettuani, ei kirjalle oikein mitään muuta nimeäkään voisi antaa. Mutta siis ennakkoluulot kannattaa todellakin ohittaa, sillä omituisuudet voivatkin olla hiekkaan kätkettyjä aarteita, ei onneksi kissanhiekkaan. Tämä oli tunteita herättävä kirja, jossa kaikesta huolimatta päällimmäisenä oli rauhallinen ja hyvä fiilis. Teksti on kirjoitettu soljuvasti ja sitä oli erittäin miellyttävää lukea. Pystyin eläytymään tekstin kautta päähenkilöön todella hyvin ja kokemaan tämän tunteita lukiessani. Päähenkilö on leskeksi jäänyt mies, joka on nyt työkyvyttömyyseläkkeellä. Hän elää

Juha-Pekka Koskinen - Puhdas valhe

Aviador, 2023, kovakantinen, 254 s. Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta. Tämä nuorten scifi-romaani oli mielenkiintoisen kuuloinen ja ajattelin muutenkin, ettei scifillä voi mennä metsään lukukokemuksena. Eikä kyllä mennytkään! Kirja sopii kaiken kruunuksi vielä Helmetin 2023 lukuhaasteeseen, kohtaan 21. Kirja on scifiä, eli tieteiskirjallisuutta . Phoboksen neloset, hyvät ystävykset Joni, Linda, Ben ja Amanda valmistuvat juuri viimeisinä rakettitieteen koulutuksesta. Koulutus on lakkautettu tarpeettomana, sillä Marsin johto on päättänyt, ettei raketeilla tarvitse kenenkään enää lentää, kun lentoja Maahan ei tarvitse enää tehdä. Marsilaisille on kerrottu, että Maa on asuinkelvoton, ollut jo vuosikausia. Nelikko saa kuitenkin yhteydenoton Max Yosilta, marsinkuululta avaruuslentäjältä, joka on käynyt maassa. Yosin mukaan väite Maan asuinkelvottomuudesta on vain hallituksen keksimää propagandaa ja Yosi haluaa lentää jälleen Maahan. Avukseen hän tarvitsee taitavia lentäjiä

Jim Dahl - Huominen oli eilen: fiktiivinen elämäkerta

  Books on Demand, 2022, pokkari, 214 s. Tästä omakustanteesta sain arvostelukappaleen kirjailijalta itseltään. Yhtään en tiennyt, mitä kirjalta odottaa ja nyt luettuani pakko sanoa, etten ole varma, olenko minä oikea henkilö kirjaa arvostelemaan. Mutta parhaani yritän! Kirjan sijoitan Satakirjastojen 2023 lukuhaasteeseen kohtaan 12. Googlaat jotakin kirjan takia . Kirja on kirjoitettu suomeksi ja osittain englanniksi. Kirjassa on niin kaunokirjallista tekstiä, näytelmän käsikirjoitusta, runoutta kuin lehtiartikkeleitakin. Oikeastaan liki kaikki kirjallisuuden lajit on kirjassa edustettuna. Mukana myös kirjeitä, sähköposteja, viestejä… Englanniksi kerrotaan rakkaustarinakin. Kirja on tavallaan joukko erillisiä tekstejä, mutta tavallaan siinä on juoni, tarina. Ehkä jollain tapaa siinä on kuvattu kirjoittamisen ja luomisen vaikeutta sekä onnistumisen autuutta. Kirja kertoo kokonaisen romaanin rivien välistä, jos vain osaa lukea. Kirja on siis kovin monikerroksinen ja monitulkintainen

Hae tästä blogista