Kustannus Aarni, 2021, kovakantinen, 250 s.
Voitin kirjan Kustannus Aarnin teettämään kyselyyn
osallistumisesta. Kysely koski e-kirjoja ja niiden käytettävyyttä eri alustoilla.
Sain valita kustannusyhtiön tuotannosta vapaavalintaisesti kirjan, minkä haluan
ja päädyin tähän. Kirja kuulosti kiinnostavalta ja kansi on kaunis sekä
hämmentävä.
Kirja on yksi kolmesta voittajatekstistä Kustannus Aarnin
vuonna 2020 järjestämästä Minä ja metsä -kirjoituskilpailusta. Kirjassa metsä
toimii päähenkilön turvapaikkana, niin symbolisesti mielikuvituksessa kuin oikeassakin
elämässä. Kirja on äidittömän Iiriksen kasvutarina 8-vuotiaasta 18-vuotiaaseen
asti. Se on paikoin ahdistava, raastava ja todella kipeä. Paikoin taas lumoavan
kaunis ja koskettava.
Iiriksen äiti tekee kuolemaa ja lopulta kuoleekin.
Kukaan ympärillä vain ei oikein tunnu ymmärtävän, että kaikista suurin kipu ja
ikävä on juuri Iiriksellä. Koulussa häntä pilkataan äidittömäksi, opettajat
turhautuvat hänen avuttomuuteensa ja kaikista pahin on Sirkkariitta, joka
eräänä päivänä vain ilmestyy Iiriksen kotiin siivoamaan ja lopulta ei enää
lähde pois. Sirkkariitalle Iiris on vastenmielinen häiriö, jota tämä ei halua
edes nähdä. Iiriksellä on vain yksi ystävä, Tyttö. Lisäksi Iiriksen täti
yrittää kaikin keinoin auttaa, mutta isä eikä Sirkkariitta päästä tätiä enää
taloon. Kaiken tämän kurjuuden keskellä asiat voivat mennä vain huonompaan
suuntaan, ja huonompaan…
Kirja on todella riipaiseva, ahdistava ja herättää
halun kirkua tämän pienen tytön puolesta. Kirjassa on hyvä psykologinen ulottuvuus,
joka osoittaa hienosti sen, miten sokeaksi yhteiskunta voi tulla yhden ihmisen
tuskalle. Miten helposti ajattelemme, että ihminen on itse valinnut olla huonompi,
kärsiä tai elää puutteessa. Vielä 80- ja 90-luvulla tämä tarina olisi voinut
olla sanasta sanaan täyttä totta. Tämän päivän lapsia suojellaan jo
huomattavasti paremmin ja sosiaalitoimi sekä lastensuojelu puuttuu varomerkkeihin
paljon helpommin. Mutta jos tilanteeseen ajateltaisiin aikuista, joka vakuuttaa
kaiken olevan hyvin, tilanne onkin toinen, silloin jää helpostikin pulaan, vaikka
avun kielto johtuisi pelosta.
Kirja oli hienoa, mukanaan kuljettavaa tekstiä, jota
oli todellinen ilo lukea. Tarinan sisältö kuitenkin alkoi jossain kohtaa hiipiä
ihon alle, ja minua tuskastutti lukea jatkuvaa kurjuutta. Kirja oli rakennettu
lyhyisiin kappaleisiin, joten kirjaa oli helppo lukea pienissä pätkissä.
Kaikesta huolimatta lopussa kaikki päättyy hyvin, mutta sinne pääseminen alkoi jossain
kohtaa olla piinallista. Tämän vuoksi kirjan lukeminen alkoi minullakin jossain
vaiheessa hidastua ja takkusi kovasti. Kaiken kaikkiaan kirja oli todella hyvä,
ajatuksia herättävä ja se oli myös yhteiskunnallisesti kantaa ottava. Loistava
tuotos kaikkineen!
Koska ahdistavuutensa vuoksi kirjan lukeminen takkusi,
sijoitin sen Helmetin 2023 lukuhaasteeseen kohtaan 26. Kirja, jonka
lukeminen on haastavaa jostain syystä. Tästä huolimatta annan kirjalle arvosanaksi
kuitenkin täydet 5/5. Se oli huikea ja ravisteleva teos. Näen kirjan
kauniin taiteellisen ulottuvuuden myös! Se lomittuu satumaiseen kerrontaan,
jossa metsä ja linnut tulevat osaksi tarinaa kuin todellisina tapahtumina. Se
näkyy myös Tytön hahmossa, kuinka epätoivoisimmassakin tilanteessa voi olla se
joku, joka tulee ottamaan kädestä kiinni ja seisoo rinnalla. Kuinka metsä voi
piilottaa sinut ja pitää hellässä huomassaan.
Silja Vuorikuru (o.s. Könönen) on syntynyt Kouvolassa
1977. Hän on suomalainen kirjallisuudentutkija, kirjailija ja tietokirjailija.
Vuorikuru väitteli 2012 tohtoriksi Helsingin yliopistossa Aino Kallaksen
tuotannon intertekstuaalisuudesta. Pääaineena Vuorikurulla oli kotimainen
kirjallisuus. Hän on opiskellut myös folkloristiikkaa ja suomen kieltä. Vuonna
2017 Vuorikuru julkaisi kirjailijaelämäkerran Aino Kallas: Maailman sydämessä. Kultalintu,
mustasulka oli Vuorikurun esikoisromaani. Romaanissa Vuorikuru käsittelee oman
äitinsä menettämisen kokemusta ja surua. Vaikka Vuorikuru on käyttänyt omaa kokemustaan
vahvasti kirjassa, on kirja silti täysin fiktiivinen.
Suosittelen tutustumaan myös muihin Kustannus Aarnin
kirjoihin! Pienemmät kustantamot panostavat aina tusinatavaran ohi, jolloin niistä
saattaa löytää todellisia löytöjä. Kustannus Aarni tekee tosiaan myös parhaillaan
kehittelytyötä, jotta e-kirjoista tulisi entistä parempia lukea erilaisilla
laitteilla. https://kustannusaarni.fi/
Kustannus Aarnin julkaisuihin kuuluu kirjoja historiasta, nyky-Suomesta ja mahdollisista muista maailmoista. Aarnin kustannusohjelmassa korostuu samalla luonto.
Lähteet:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Silja_Vuorikuru
On jäänyt voimakkaasti mieleen, luin viime kesänä. Koskettava todellakin.
VastaaPoista