Siirry pääsisältöön

Peter S. Beagle - Viimeinen yksisarvinen

 


WSOY, 1994, kovakantinen

(The Last Unicorn, 1968), 224 s.

Suomentanut Leena Peltonen

Kävin lainaamassa kirjan kirjastosta, koska se liittyi roolipeliin, mitä tällä hetkellä pelaan. Ensimmäisessä pelisessiossa pelinjohtaja suositteli lukemaan kirjan, sillä peli, jota aloimme pelata, liittyy tämän kirjan maailmaan ja tapahtumiin. Pelinjohtaja kertoi ottaneensa tekemäänsä seikkailuun tästä kirjasta todella paljon vaikutteita sekä tapahtumat pääasiassa noudattavat kirjan juonta. Hän mainitsi vielä, että kirja on muutenkin lukemisen arvoinen.

Kirja oli hyvä, suorastaan upea, tosin keskipaikkeilla kirja alkoi käydä hieman pitkäveteiseksi. Tämän jälkeen hyvä lopetuskin meinasi tökkiä lukea. Loppujen lopuksi tarina oli kuitenkin kokonaisuutena upea. Siinä oli sellaista kaunista kaihoa, paremman maailman tavoittelua ja puhtaan rakkauden vaikutusta, joka jättää ihmisen pitkäksi aikaa miettimään elämän tarkoitusta. Ja kaikesta tästä huolimatta… Niin, kirja oli melkoisen tylsä. kontrastina tässä varmasti on se, että luen paljon nykypäivän fantasiaa, jossa tapahtumia on valtavat määrät. Siksi pitkät haikailun ja pohdinnan seisahdukset saavat minut tylsistymään. Arvosanaksi annan 3,5/5.

Ymmärsin kuitenkin hyvin tarinan kauneuden ja kaihon, jota kirjailija on sillä yrittänyt välittää. Kirjan fantasiamaailma on puhdas ja viaton. Samalla kun kaikki on mahdollista, on todettava, että jokaisella on oma roolinsa eikä muuta voi. Kirjan hahmot ovat mielenkiintoisia ja loppuratkaisu luo toivoa. Samalla se kuitenkin muistuttaa, että vastuutaan ja kohtaloaan ei kukaan pääse karkuun. Kirja yhdistelee kauniin fantasiamaailman ja ankean realismin. Mutta silti se on tylsä. Kirjassa on paljon, mutta se ei siltikään aivan ollut minun makuuni. Pidin tarinasta, mutta kerronta oli hieman tylsä.

Takakannessa kirjaa tituleerataan yhdeksi fantasiakirjallisuuden rakastetuimmista nykyklassikoista. En ollut ennen kirjasta kuullut, joten en tiedä kuinka rakastettu se on, mutta koen sen ehdottomasti olleen lukemisen arvoinen. Tylsyydestään huolimatta koen, että kirjalla oli paljon annettavaa. Ehdottomasti suosittelen siis lukemaan loppuun, vaikka jossain kohtaa alkaisikin tökkiä. Upeaa vau!-elämystä kirjasta ei ehkä tule, mutta siinä on paljon myös hienoa.

Kirja kertoo yksisarvisesta, joka on elänyt yksin taiotussa metsässä. Kuolemalla ei ole häneen valtaa, mutta hän on yksin. Kun maailmalta kantautuu synkkä viesti siitä, kuinka yksisarviset ovat kadonneet maailmasta, yksisarvinen ei voi uskoa sitä todeksi ja yksinäisyys alkaa häiritä häntä toden teolla. Häntä ei häirinnyt yksinäisyys ollessaan yksin, mutta jos hän on ainoa lajiaan maailmassa, se on kammottavan yksinäistä. Toisaalla kuningas Haggard on itsekkyydesssään vanginnut kaikki maailman yksisarviset ja asettanut kammottavan punaisen härän vartioimaan niitä. Yksisarvinen lähtee pelastamaan lajitovereitaan taikuri Schmendrikin ja Molly Gruen kanssa. Kuinka yksisarvisen käy, kun hän kohtaa punaisen härän?

Peter Soyer Beagle (s.1941, New York) on yhdysvaltalainen fantasiakirjailija. Esikoisromaaninsa hän julkaisi ollessaan vain 19-vuotias. Tunnetuin hänen teoksistaan on kuitenkin Viimeinen yksisarvinen, joka on samalla hänen ainoa suomennettu kirjansa. Kirjaa on käännetty noin 20 kielelle ja myyty yli kuusi miljoonaa kappaletta. Nykyisin Beagle asuu Kaliforniassa ja on myös kitaristi ja folk-laulaja. Vuonna 2018 Beagle sai tieteis- ja fantasiakirjailijoiden suurmestaripalkinnon (Damon Knight Memorial Grand Master Award).

Kirjan laitoin Helmetin 2022 lukuhaasteeseen, kohtaan 19. Kirjassa on vähintään kolme eri kertojaa. Kirja ei kirjaimellisesti täytä tätä kohtaa, koska kirjassa on koko ajan kaikki tietävä kertoja. Kirjassa kuitenkin hahmot kertovat ja kuvailevat suhdettaan yksisarviseen sekä itsestään ja elämästään ennen ja jälkeen yksisarvisen kohtaamisen. Äärimmäisen väljällä tulkinnalla kelpuutan siis kirjan tähän kohtaan. Kirjassa seurataan koko ajan yksisarvista, mutta tarinaa kerrotaan monesta eri näkökulmasta.

 

Lähteet:

https://www.risingshadow.fi/library/book/398-viimeinen-yksisarvinen

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pirjo Toivanen - Rooleja vai rakkautta?

  Stresa, 2022, pehmeäkantinen, 267 s. Kirja on saatu arvostelukappaleena kirjailijalta. Tapasin Toivasen Helsingin kirjamessuilla Stresan osastolla ja kun keskustelussa tuli esiin kirjablogini, hän tarjosi myynnissä olevaa kirjaansa arvosteltavaksi. Sain kirjan omistuskirjoituksella signeerattuna! Kirjailija itsessään oli minulle täysin uusi tuttavuus, joten en ollut varma, mitä kirjalta odottaa. Kansikuvasta saatoin päätellä, että ainakin pääsen matkalle ulkomaille, mutta en osannut paikallistaa edes sitä, että mihinkä. Päädyin Italiaan, mutta myös Kuubaan. Koska osa ajasta ollaan Kuuban Havannassa, sijoitan kirjan Pohjoiseen lukuhaasteeseen 2023, kohtaan 4. Merelliseen ympäristöön sijoittuva kirja . Jälleen kerran tämä ei ihan täysin ehkä vastaa haastekohtaa, koska merta ei juurikaan kirjassa mainita muutoin kuin laivareittinä, mutta tämä nyt kuitenkin riittää itselleni. Pääasiallisesti kirjassa ollaan Italiassa, Milanossa ja Stresassa. Päästään piipahdukselle kyllä myös Miamiin

M. K. Kajanne - Punainen lanka

  Kivikko 1 Kustannus HD, 2023, kovakantinen, 267 s. Kirja on saatu arvostelukappaleena kirjailijalta. Kirja kiinnosti minua kuvauksensa vuoksi, vaikkakin pelkäsin tämän olevan makuni ohi, sillä dekkarit eivät ole minun juttuni. Tahdoin kuitenkin lukea tämän, sillä kuvaus lupasi muutakin, mm. parisuhdedraamaa. Kirjan lisään Seinäjoen kaupunginkirjaston 2023 lukuhaasteeseen, kohtaan 19. Kuolema . Okei, kirja on pääasiassa mielestäni enemmän jännityskirja, jossa rikosten selvittäminen on pienessä roolissa. Tämä sopii minulle oikein hyvin, sillä pitkät rikosselvittelyt ja tutkimukset eivät minuun iske. Jännitys sen sijaan toimii. Tässä jännitystä toi mielenkiintoisesti niin murhat kuin muilla tavoin julmat ihmiset. Oman osani olen elämäni aikana maistanut narsisteista ja minun mielestäni narsisti on huomattavasti pelottavampi kuin psykopaatti. Tämä siitäkin huolimatta, että psykopaatti usein on vaarallisempi. Psykopaatin kanssa kuitenkin tiedän olevani vaarassa, narsisti taas osaa man

Otto Lind - Lohikäärme

  Sivilisaation vartijat 1 Ethene, 2023, kovakantinen, 232 s. Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta. Kirjassa minua kiinnosti nimi ja kansikuva, lohikäärmeitähän ei koskaan voi kevyesti ohittaa! Luettuani kuvauksen olinkin jo käytännössä myyty tälle kirjalle. Kirja sopii loistavasti myös Helmetin 2023 lukuhaasteeseen, kohtaan 19. Kirjassa on paikka, jossa olet käynyt . Kirjassa ollaan sekä Tampereella että Porissa, ja Porissa vielä tarkemmin Yyterissä, hotellin läheisyydessä. Itse en ole hotellissa käynyt, mutta näköetäisyydellä rannalla. Noora ja Elli ovat kaksoset, joilla on jostain syystä omituisia taikavoimia. Lapsuudessaan he onnistuivat kyvyillään aiheuttamaan kaamean onnettomuuden ja ovat vannoneet, etteivät enää ikinä käytä voimiaan. Kun Noora kuitenkin joutuu pakenemaan venyneellä baarireissullaan murhaajaa, ei hänelle jää muuta vaihtoehtoa, kuin käyttää jälleen voimiaan. Tapettuaan jahtaajansa saa Noora tekstiviestin, jonka vuoksi hänen on pakko sännätä kotii

Hae tästä blogista