Like, 2013, pokkari, 230 s.
Tämä kirja tarttui matkaani kierrätyskeskuksen saa
ottaa -osastolta. Jostain syystä kukaan ei ollut tätä halunnut hurjan euron
hinnalla ostaa ja se on päätynyt ilmaisiin kirjoihin. Kirjan sijoitin Helmetin
2022 lukuhaasteeseen, kohtaan 17. Kirja on aiheuttanut julkista keskustelua tai
kohua. Kirjan luin kovin ristiriitaisin fiiliksin, ja annan sille loppujen
lopuksi kuitenkin arvosanaksi 4/5.
Tämä oli kirjailijan kuudes romaani, enkä koskaan
aiemmin itse ole kuullut sen enempää kirjasta kuin kirjailijastakaan. Kirja oli
vuonna 2012 Finlandia-ehdokas, ja aiheutti kohua lehdissä, koska kirjailijan
sisko loukkaantui syvästi kirjan syöpää sairastavan lapsen tarinasta. Sisko
sanoo lehdissä, että tytön tarina on täysin sama, kuin hänen syöpään
sairastuneen poikansa tarina. Tälle jatkoksi kirja on puhuttanut paljon kirjallisuuspiireissä,
kun on pohdittu sitä, millä tavalla kirjailijat käyttävät tosielämän tapahtumia
kirjojensa pohjana.
Kirja kertoo ranskalaisnaisesta, jonka lapsi sairastuu
syöpään ja avioliitto miehen kanssa on juuri samaan aikaan ajautumassa
lopullisesti karille. Julie on historioitsija, joka tietää kaiken Normandian
maihinnoususta. Tietojaan hän hyödyntää työssään turistioppaana. Mutta kun oma
elämä alkaa muistuttaa samanlaista sotatanteretta, joutuu myös naisen mielenterveys
ja jaksaminen rankasti koetukselle.
”Kotona ja sairaalan
käytävillä väistelemme Henrin kanssa toisiamme.
Tauti ei sumenna Emmaa.
Olemme Henrin kanssa erillään ja Emma tajuaa sen.
Hän tajuaa aivan hyvin miksi
en katso Henriä, hän tietää kaiken, vaikka kukaan ei puhu mitään. Meidän pitäisi
pystyä Henrin kanssa setvimään eroa, mutta me emme pysähdy. Meidän pitäisi
puhua, meidän pitäisi puhua kaikesta tästä, sairaudesta, sen kanssa elämisestä,
meidän pitäisi puhua yhteisestä lapsestamme. Meidän pitäisi puhua meidän
perheestämme. Meidän pitäisi puhua tulevaisuudesta. Puhua. Pitkään, ei
väistellä.
Kysyn Emmalta onko
sairaalassa käynyt isän mukana joku nainen.
Emma pudistaa päätään.
Tartun Emmaa kädestä.
Emma nostaa katseen sarjakuvasta, ei hymyile, mutta nyökkää ja jatkaa lukemista.
Lämpö humahtaa pallean
taakse.”
Ala-Harjan kirjoitustyyli on toisaalta hieno ja
erilainen, toisaalta töksähtävä ja epäselvä. Kirjan tarina on toisaalta
koskettava ja surullinen, toisaalta ruma ja ahdistava. Kirja oli nopea lukea ja
se tuntui liian lyhyeltä, mutta toisaalta olin kiitollinen että tämä murhenäytelmä
pidettiin tiiviinä ja lyhyenä. Toisaalta pidin kirjasta kovasti ja vaikutuin
siitä, toisaalta se ärsytti minua ja inhosin sitä. Toisaalta tuntui, että kirja
oli nopeasti sutaistu, toisaalta taas jokaista lausetta oli varmaankin harkittu
tarkkaan. Kuten todettua, suhtauduin kirjaan hyvin ristiriitaisin fiiliksin.
Kirja on varsinainen ristiriitaisuuksien kirja. Kaiken kaikkiaan kuitenkin, piti
kirjasta tai ei, se on lukemisen arvoinen. Jos ei minkään muun, niin hieman
erilaisen kirjoitustyylin huomaamisen vuoksi.
Kirja on kirjoitettu päähenkilön Julien ajatuksina. Ja
kuten ajatuksetkin, tekstikin poukkoilee edes takaisin nykyhetkessä, juuri
tapahtuvassa, sekä takautumista jostain, sieltä täältä. Teksti tuntuu välillä töksähtelevältä,
kuten voisin kuvitella samanlaisessa tilanteessa olevan äidin ajatustenkin tekevän.
Aina ei pysty ajattelemaan, mielessä välähtää vain pahoja ajatuksia ja ahdistus
on käsinkosketeltavaa tässä tökkivässä tyylissä kirjoittaa. Kaikkiaan siis
minulle on epäselvää, että onko kirja vain yliarvostettu vai oikeasti
loistava ja Finlandia-ehdokkuutensa ansainnut. Historialliset faktat ainakin ovat mielenkiintoisia ja hieman eri näkökulmasta, kuin perinteisissä historiankirjoissa.
Riikka Ala-Harja (s. 21.4.1967) on Kangasalalta
kotoisin oleva kirjailija ja dramaturgi. Hänen esikoiskirjansa julkaistiin
1998. Kaikkiaan Ala-Harja on kirjoittanut 8 romaania, mutta lisäksi ainakin
yhden novellikokoelman, lasten kirjoja sekä käsikirjoittanut näytelmiä, kuunnelmia
ja sarjakuvia. Kirjailija on ollut ehdolla useammankin kirjallisuuspalkinnon
saajaksi ja hän saikin mm. Gummeruksen Kaarlen palkinnon 1999. Ala-Harja on
valmistunut Teatterikoulun dramaturgian koulutusohjelmasta 1993. Hän asui Ranskassa
2004-2011 ja hänen kirjojaan on käännetty ranskaksi.
Lähteet:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Riikka_Ala-Harja
https://otava.fi/kirjailijat/riikka-ala-harja/
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000534146.html
https://yle.fi/uutiset/3-6280239
https://like.fi/kirjat/maihinnousu/
Kommentit
Lähetä kommentti