Nurkka Kustannus, 2023, pehmeäkantinen, 96 s.
Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.
Tämän kirjan äärellä minulle tuli jälleen tunne, että kirja on lukijaansa
viisaampi. Jos pidät Edgar Allan Poesta, pidät tästäkin. Kirjoissa on samaa
vanhojen aikojen henkeä, nykypäivän mittapuulla pehmeää kauhua ja tarkkoja
havaintoja. Tekstit ovat alun perin 1920–1930-luvulta, jolloin kirjailija eli ja
työskenteli. Tekstit on julkaistu ensimmäisen kerran 1936 WSOY:n julkaisemassa ’Uuno
Kailas: Novelleja’. Tämä on sellainen kirja, johon joudun vielä palaamaan uudelleen,
jahka tekstit ovat ensin hieman muhineet pääkopassani.
Kirja on novellikokoelma, joka sisältää kahdeksan
Kailaksen novellia, jotka on kuvittanut Juho Sihvonen. Kirjan novellien aiheita
ovat mm. mielenterveyden ongelmat, sairaudet, vammautuminen, traumat, pelot ja
kuolema. Aiheet ovat siis melko synkkiä. Ne eivät kuitenkaan mässäile näillä
synkillä aiheilla, vaan enemmänkin nostavat mielenkiintoisia näkökulmia
vaikeisiin aiheisiin. Terävänäköinen havainnointi ei kuitenkaan anna aiheisiin
valmiita vastauksia tai näkökulmia, vaan lukijan täytyy itsekin hieman
pureskella tekstiä, tehdä havainnot tarinasta ihan itse. Tällainen
kirjoitustapa antaa toisaalta lukijalle ymmärtämisen ja tulkinnan ilon, mutta
toisaalta se tekee tekstistä tavallaan hieman utuista ja siksi vaikealukuista.
Kirjailija on myös pääasiassa kirjoittanut runoja ja
sen huomaa kirjoitustyylistä. Vaikka siis kirjassa on sivuja vähän, se ei
kuitenkaan ole nopea ja helppolukuinen. Tämän kirjan novellit ovat älykkäitä,
taiteellisia ja tarjoavat lukijalleen haastetta. Runokaikuinen teksti ei ole
aina helppoa lukea, mutta novellien sisältö tarjoaa silti todella paljon. Kuten
aiemmin mainitsin, Edgar Allan Poen teksteissä on mielestäni samanlainen ”poljento”
ja tarinatyyli. Loppuratkaisu joko yllättää lukijan tai jättää pohtimaan, että
mikä oli tämän tekstin tavoite. Silti teksti on luovaa, aisteja kutkuttelevaa
ja jopa paikoin pelottavaa tai ahdistavaa. Lyhyet novellit kertovat
rivimääräänsä isompia tarinoita, jotka ovat ehdottomasti lukemisen arvoisia.
Uuno Kailas (1901–1933) oli yksi tulenkantajien
tunnetuimpia jäseniä ja hän oli Nuoren Voiman Liiton puheenjohtaja sen
alkuvaiheissa. Kailas tunnetaan parhaiten runokokoelmistaan, mutta hän
kirjoitti myös proosaa sekä suomensi paljon teoksia. Kailas valmistui
ylioppilaaksi 1920, jonka jälkeen hän oli Helsingin yliopiston kirjoilla kuusi
vuotta, mutta suoritti siellä vain hajanaisia opintoja estetiikasta ja
nykykansan kirjallisuudesta. Vuonna 1929 Kailas joutui mielisairaalaan
skitsofrenian vuoksi. Sairastumiseen epäillään vaikuttavina tekijöinä olleen
lapsuuden traumat sekä tukahdutettu homoseksuaalisuus. Kailaalla todettiin myös
tuberkuloosi, johon hän lopulta kuoli 1933 Ranskan Nizzassa, jonne hän oli
matkustanut parantumaan.
Kailaksen tunnetuin runo on Suomalainen rukous, joka otettiin
virsikirjaan 1986, virtenä 584. Runon toista säkeistöä muokattiin reilusti, koska
se ei sopinut samaan sävelmään ensimmäisen ja kolmannen säkeistön kanssa.
Virren on säveltänyt Taneli Kuusisto 1939 ja hän esitti sävellyksessään vain
ensimmäistä ja kolmatta säkeistöä. Heinolassa, Kailaksen kotikaupungissa on Kailasta
esittävä patsas, jonka paikkakuntalaiset lakittavat joka vappu.
Savonlinnalainen Juho Sihvonen on koonnut ja kuvittanut
tämän kirjan Kailaksen novelleista. Hän kirjoittaa kirjan ensimmäisillä sivuilla,
että Kailaksen elämän omakohtaisuuden tuntu on monessa novellissa käsinkosketeltavaa,
vaikka tunteet on annettu novellien hahmoille. Sihvonen on valinnut novelleja
kiinnittämällä huomiota ensireaktioon ja siihen, että novellit loisivat ehjän
kokonaisuuden tarinoiden välille.
Kirjan sijoitan Seinäjoen kaupunginkirjaston 2023 lukuhaasteeseen, kohtaan 8. Sairastuminen. Kirjan monessa novellissa sairastutaan tai ollaan sairaana.
Lähteet:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Uuno_Kailas
https://kansallisetkaupunkipuistot.fi/runoilija-uuno-kailas/
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomalainen_rukous
Kommentit
Lähetä kommentti