Miten pelit tekivät minusta minut
S & S, 2023, pehmeäkantinen, 205 s.
Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta. Tämä
kirja oli pakko saada lukea, sillä osaan nörttinä samaistua paljon ajatukseen,
että pelit ovat muokanneet minua tai ainakin opettaneet valtavasti. Olen
itsekin pelannut pikkutytöstä asti konsoleilla, tietokoneilla, kännykällä,
pelikoneilla… Pelit ja pelaaminen ovat olleet koko ajan iso osa minua ja oli
erittäin mielenkiintoista lukea toisen pelaajan ajatuksia ja näkemyksiä. Vaikka
olenkin pelannut pääasiassa eri pelejä kuin kirjailija, silti tällainen ”nörtiltä
nörtille” vetoaa minuun.
Kirjan takakansi kuvaa kirjaa hyvin:
Pelattu elämä on antoisaa ja ajatuksia herättävää
luettavaa niin intohimoisille pelaajille kuin niille, jotka tahtoisivat
ymmärtää, mitä digitaalisissa peleissä viehättää.
Vaikka sanoinkin nörtiltä nörtille, kirja on oikeasti
kirjoitettu niin, että sitä voi lukea sellainenkin ihminen, joka ei ole koskaan
pelannut yhtään mitään (jos sellaisia vielä on olemassa). Kuten kirjailijakin
kirjassa toteaa, moni sanoo, ettei ole ikinä pelannut mitään, mutta jopa vanhempi
väkikin kysyttäessä myöntää joskus pelanneensa vähintään pasianssia tai mahjongia
(Sanghaita) digitaalisesti. Vaikka pelit usein tuomitaan, silti tänä päivänä ei
kovin montaa ihmistä löydy, joka ei olisi ikinä pelannut mitään tietokoneella,
kännykällä tai muulla laitteella. Tämä kirja tarjoaa peleihin ja pelimaailmaan
toisenlaisia ulottuvuuksia ja näkökulmia, joita ei yleensä tule ajatelleeksi.
Kirjan ensimmäinen ja toinen luku käsittelee pelaamista
kautta elämisen ja rooliutumisen näkökulmasta. Pelien maailma tarjoaa kanavan
eläytyä johonkin, mitä tosielämässä ei välttämättä ole helppoa kokeilla.
Tällaisia voivat olla esimerkiksi sukupuoliroolit tai persoonalliset valinnat,
kuten onko hyvis vai pahis. Kolmannessa luvussa käsitellään arcade-pelejä ja
niiden tarjontaa maailmalle. Tarjonta onkin ollut paljon laajempi, kuin itse
osasin ajatellakaan ja toisaalta voin olla erittäin onnellinen, että minulla on
elämässäni ollut mahdollisuus viettää aikaa pelihallissa. Sitä kokemusta ei oma
lapseni tule koskaan saamaan. Viimeinen luku käy läpi myös pelaamisen
varjopuolta käsittelemällä eroja pelaajien ja gamereiden välillä. Monet
toksiset tavat ovat valitettavasti siirtyneet myös pelimaailmaan ja kirjailija
avaa hyvin sitä, miten vaikea maailma pelimaailma voi olla esimerkiksi
naispelaajille, tai ihan vaan casual pelaajille.
Pelimaailma on oma kulttuurin muotonsa, joka usein on
aivan aliarvostettu ja kuten kaikilla muillakin maailman osa-alueilla, suuret
rahaa tahkovat yritykset runnovat alleen ne pienemmät. Onneksi pelimaailmassa
pelaajat ovat aina halunneet tarjota pelaamisen vapauden kaikille ja markkinat
ovat siirtyneet online-maailmaan kaupasta ostettavien levykkeiden tai levyjen
sijaan. Tämä tarjoaa erilaisilla alustoilla myös pienemmille pelintekijöille
mahdollisuuden päästä näkyviin. Aleksandr Manzos esittelee upeasti, mitä
pelimaailma voi tarjota ja mitä pelaaja voi tuosta elämästä irti ottaa. Kirja
tarjoaa tietopaketin myös pelien historiasta sekä vähän myös siitä, millä
tavalla pelejä tehdään ja miten pelien luominen on kehittynyt.
Aleksandr Manzos on kirjoittanut digitaalisista
peleistä yli 10 vuotta. Ensin hän kirjoitti vapaana toimittajana ja nykyään
pääosin esseemäisten tietokirjojen tekijänä. Tässäkin kirjassa tulee hyvin
esille se, että Manzos on erityisesti kiinnostunut indietekijöistä
(riippumattomista, valtavirran ja suurten tuotantoyhtiöiden ulkopuolella),
pelihistoriasta ja pelien yhteisöllisyydestä. Manzos on ollut aktiivisesti
mukana erilaisissa peli- ja tietokonelehdissä kirjoittajana tai toimittajana.
Kirjan sijoitan
Helmetin 2023 lukuhaasteeseen kohtaan 9. Kirjan kirjailija kuuluu vähemmistöön
ja kirja kertoo tästä vähemmistöstä. Kirja sopii tähän hyvin kahdestakin eri
syystä. Kirjailija kertoo omasta sukupuoli-identiteetistään kirjassa avoimesti. Hän
kertoo, kuinka ei oikein ole sopinut muottiin, mutta pelien kautta on löytänyt
mahdollisuuden kokeilla erilaisia ulkomuotoja sekä rooleja ja tätä kautta löytänyt myös oman
itsensä.
Toinen syy, miksi sijoitan tämän kirjan tähän, että näen
Manzosin kuuluvan ”nörttimaailmassa” myös vähemmistöön. Hän on omien sanojensa
mukaan kaukana gamereista, noista hieman machoistakin hardcore-pelaajista, jotka
tuomitsevat kaiken ja kaikki, joka ei ole heidän mieleensä (ei täysin Manzosin
sanoja, lisäsin oman turhautumiseni). Manzos ei myöskään ole vain pelaaja, joka
pelailee satunnaisesti koska nauttii pelaamisesta. Manzos on pelaaja, joka
nauttii peleistä, pelimaailmasta ja sen lumosta enemmän kuin minä, vaikka luokittelen
itsenikin täysin nörtiksi. Näen, että Manzos edustaa sitä vähemmistöä, jonka
elämä keskittyy pelien ympärille, mutta hän osaa kuitenkin nähdä maailmassa
muutakin. Minä fanitan pelejä, koska nautin pelaamisesta, Manzos selvästi näkee
peleissä enemmän kuin valmiin lopputuloksen.
Suosittelen tätä kirjaa kaikille muillekin nörteille,
mutta myös niille, joita pelaaminen ei kiinnosta. Tässä kirjassa avautuu hyvin,
miksi pelimaailma voi olla niin kiehtova. Toki syitä rakastaa pelaamista on niin
monia, kuin pelaajiakin, mutta tämän kirjailijan näkemys on syvällinen. Omaa
rakkauttani peleihin en osaisi kuvailla näin syvällisesti, mutta oli mieltä
lämmittävää lukea jonkun toisenkin nörtin kokemus. Ja toivon todella, että kirjailija
tai kukaan muukaan ei pidä sanaa nörtti negatiivisena, sillä itse kannan sitä ”titteliä”
ylpeydellä ja käytän sitä myös nimenomaan kunnioittavana sanana. Kannattaa muuten vilkaista Manzosin muutkin kirjat, itselläni ainakin meni lukulistalle!
Lähteet:
https://amanzos.com/kirjoittaja/
Kommentit
Lähetä kommentti