Kustannus Z, 2023, kovakantinen, 152 s.
Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.
Kiinnitin huomiota kirjan kansikuvaan ja ihastuin. Kansikuvan on taiteillut
Karoliina Kurjenniemi. Lisään kirjan Helmetin 2023 lukuhaasteeseen kohtaan 13.
Kirjan kansi on värikäs (tai kirjan nimi on värikäs). Kirja on siis lasten
kirja, suunnattu kuitenkin yli 8-vuotiaille.
Kirja kertoo Ailasta, jonka kaksoisveli on kuollut. Veli
hukkui metsän lampeen, ja nyt metsä on synkkä ja pelottava paikka. Eräänä päivänä
Aila kuitenkin löytää kotoa lapun, jossa joku pyytää etsimään hänet. Viestin
jättäjän on pakko olla se hullunkurinen pupu, jonka aika näki loikkivan hattu
päässä metsään. Lopulta Aila päättää lähteä etsimään viestin jättäjää,
varustautuu leiritarvikkein valmistautuen yöpymään metsässä. Aamulla kun Aila
menee lampeen keräilemään levää ja vesiheinää, kun yhtäkkiä alkaa vajota. Pohjan
hiekka vetää Ailan uppeluksiin, kunnes jäljellä on pelkkää tyhjää. Kun Aila
herää, hän ei tiedä missä ihmeessä on ja miten on sinne päätynyt. Sängyllä hän
leikkii nukkuvaa, kun joku tulee huoneeseen ja tuo ruokaa. Mitä ihmettä tapahtuu
ja missä Aila on?
Kirjassa on ensin alkuun vahva tunnelma Liisan
joutumisesta ihmemaahan. Toisaalta kirja vaikuttaa kovin synkältä ja
surulliselta. Kuitenkin Ailan seikkailu on huima ja mitä hän löytääkään tuosta
toisesta, oudosta maailmasta, joka on kuin suoraan unelmista. Mutta kaikkein hämmästyttävin
kirjassa on loppuratkaisu. Kun Aila lopulta palaa todelliseen maailmaan,
riipaiseva kipu veljen menetyksestä palaa takaisin, kunnes Aila osaa
prosessoida asian. Kirja kertoo kauniin, maagisen tarinan, jossa ennen kaikkea
joudutaan opettelemaan irti päästämistä ja menettämisen tuskan kanssa elämistä.
Upea teos, joka teki minuun vaikutuksen! Kirjan teksti on uskomattoman sujuvaa
siihen nähden, minkä ikäinen sen kirjoittaja on. Kirjan sivuilla on onneksi
valtavasti myös ihanaa lapsenomaista pilkettä, iloa ja lumoa.
Kommentit
Lähetä kommentti