Eli kuinka olla tarpeeksi maailmassa, jossa mikään ei riitä
Gummerus, 2020, äänikirja, 10h 42min
Lukija Karoliina Niskanen
Luettuani ensin Matias Revon Paskana? joka kertoo burnoutista,
tämä tuntui luonnolliselta jatkumolta. Kun Storytelistä bongasin tämän kirjan,
se oli mielestäni ainoa vaihtoehto seuraavaksi kirjaksi. Kirjailija sai tällä
kirjalla Kaarlen palkinto tietokirjailijalle, joten sijoitan kirjan Helmetin
2023 lukuhaasteeseen, kohtaan 30. Kirja on ollut ehdokkaana
kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Palkinto ei varsinaisesti ole suoraan
kirjalle, mutta hyväksyn kuitenkin omaan haasteeseeni tämän pienen sivuuttamisen.
Ja siis palkinnon saamiseksi on täytynyt olla ehdolla saadakseen palkinto.
Kirjan koko idea perustuu sen ajatuksen ympärille,
että miten kirjailija joutui burnoutiin, miten moni asia siihen vaikutti ja
kuinka meidän yhteiskuntamme ajaa ihmiset burnoutiin liki väkisin. Kirjassa on
paljon kirjailijan omaa näkemystä ja kokemusta, mutta myös tutkittua tietoa ja
faktaa aiheesta. Kirjassaan Kolu käy läpi hyvin laajasti sen, mikä kaikki
vaikuttaa ihmisen uupumiseen ja mihin kaikkeen se oikeastaan vaikuttaa. Jälleen
kerran päästään sen äärelle, että esimerkiksi some voi olla ihan kiva ja
piristävä, mutta myös erittäin suureksi haitaksi. Someen pitää osata vetää
rajat, omaan elämään pitää osata vetää rajat ja jopa ihmissuhteisiin pitää
osata vetää rajat. Aina ei voi olla saatavilla, aina ei voi jaksaa ja aina ei voi
olla työkykyinen.
Kirjassa on paljon todella hyviä pointteja, joista
sain itse ”valaistumista” omaan elämääni. Olen viime aikoina itsekin paininut
sen kanssa, olenko 100% työaikaa töissä vai en. Työ, lapsi, parisuhde ja
ystävyyssuhteet ovat tasapainoilleet edestakaisin, ja pakko sanoa, että panostaisin
mieluummin kaikkeen muuhun kuin työhön. Mutta valitettava tosiasia on myös se,
että rahaa ei tule, jos töissä ei ole. Olen pohtinut,
paljonko annan työlleni, jotta minulla jäisi aikaa ja energiaa myös niihin
asioihin, joista oikeasti nautin. Hyvä kirja, joka nostaa paljon arvokkaita
näkökulmia ja tietoa esiin.
Kolu nostaa kirjassa hienosti näkyväksi sen, kuinka
ratkaisut pitäisi nimenomaan löytää isommalla mittakaavalla, sillä yksittäinen
ihminen ei pysty muokkaamaan kuin omaa elämäänsä. Kun töissä vaaditaan koko
ajan lisää ja lisää, enemmän ja enemmän, mikä jää yksilön valinnan vapaudeksi? Rajoja
on vedettävä, jotain on karsittava, mutta mistä olet valmis karsimaan? Ja onko
se sitten niin, että vähän vähemmällä rahalla ei pärjäisi? Ja jos ei hoida
itseään nyt, kuinka paljon kauemmin toipuminen vie sitten, kun on totaalisesti
burnoutissa? Kolu huomasi omassa elämässään, että uuvuttavaa ei ole vain työ,
vaan koko elämä on. Oikeasti ei siis edes riitä, että tekee vähemmän töitä.
Eeva Kolu on syntynyt 1987 ja asuu Helsingissä. Hän on
ammattibloggaaja, Wikipedian mukaan yksi Suomen ensimmäisistä. Hän on tehnyt
uransa bloggaajana, toimittajana ja copywriterinä. Itse hän sanoo kirjastaan näin:
”Kirja syntyi tarpeesta ymmärtää, miksi ajauduin vuosia kestäneeseen
burnout-putkeen ja miksi näen ympärilläni niin paljon uupumusta. Se ei voi
johtua pelkästään siitä, että ihmiset tekevät liikaa töitä.”
Lähteet:
https://eevakolu.fi/2020/08/02/2020-8-2-korkeintaan-vhn-vsynyt/
https://fi.wikipedia.org/wiki/Eeva_Kolu
https://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512419241/korkeintaan-vahan-vasynyt/
https://www.gummerus.fi/fi/kirjailija/eeva-kolu/2252/
https://www.gummerus.fi/fi/ajankohtaista/uutinen/34y-msjkQcC354dluOmrUw/miksi-burnoutista-tuli-milleniaaleille-sukupolvikokemus/
https://www.gummerus.fi/fi/ajankohtaista/uutinen/f5A_-1PnSWmXGOwwzK1gZg/kaarlen-palkinnot-esa-sirnille-eeva-kolulle-ja-sarianna-silvoselle/
Kommentit
Lähetä kommentti