Lewis Carroll - Liisan seikkailut ihmemaassa / Liisan seikkailut peilimaailmassa

 

Gummerus, 2016, kovakantinen, 288 s.

Suomentanut Kirsi Kunnas ja Eeva-Liisa Manner

Kuvittanut John Tenniel

(Alice’s Adventures in Wonderland, 1865 / Through the Looking Glass, 1875)

Ostin tämän kirjan aikanaan Kasvihuoneilmiöstä, sisustustavaratalosta, elämysten ihmemaasta. Kirja sopii hyvin paikan ideaan ja teemaan. Kannattaa käydä kurkkaamassa, sillä vierailu siellä ostosreissu joka on elämys. Liikkeessä on paljon sisustustavaraa, kirjoja, kortteja, kasveja ym. ym. ja valtavan paljon tuotteita, jotka sopivat juuri ihmemaan ja satumaailmojen faneille. Jos lompakko antaa myöden, voi paikan tuotteilla helposti sisustaa oman kotinsa ihmemaaksi. https://kasvihuoneilmio.fi/

Uskon, että Liisan seikkailut ihmemaassa ei juurikaan esittelyjä tarvitse. Disney on tehnyt niin piirrettyversion kuin elokuvaversionkin kirjasta ja eri mittaisia, eri tavoin sovitettuja satukirjoja tästä tarinasta löytyy tusinoittain. Tarina, joka on toiminut inspiraationa tuhansille ja taas tuhansille ihmisille, kirjailijoille, elokuvantekijöillä ynnä muille. Monelle taas oudommaksi on varmasti jäänyt kirjan kymmenen vuotta myöhemmin ilmestynyt jatko-osa, Liisan seikkailut peilimaailmassa. Tämä ei saanut niin suurta menestystä kuin ensimmäinen. Toisaalta, nyt itsekin luettuani ensimmäistä kertaa jatko-osan, huomaan että monesti tarinat on rikottu ja koottu yhteen eri järjestykseen ja osia yhdistellen.

Ja minun on kyllä pakko myöntää, että nämä alkuperäiset tarinat eivät minuun vetoa. Pidän paljon enemmän Disney-versioista ja nurinkurisesta hulluudesta, joka alkuperäisestä tarinasta on ammennettu moneen muuhun lähteeseen. Alkuperäisessä tarinassa on tapahtumia tapahtumien perään, mutta mikään ei oikein ala eikä lopu. Arvostan kuitenkin valtavasti ideaa ja sitä inspiraatiota, jonka Carroll on onnistunut luomaan. Alkuperäinen tarina on lumonnut lukijansa ja avannut uudenlaisen maailman, jossa säännöt ja lait ei ole voimassa, normaalia voi rikkoa, uni sekä mielikuvitus ovat loputon seikkailujen lähde.

Lewis Carroll on kirjailijanimi, jonka takaa löytyy Charles Lutwidge Dodgson (27.1.1832-14.1.1898). Dodgson valmistui papiksi, mutta jäi opettamaan matematiikkaa Oxfordin yliopistoon. Dodgson änkytti, joten se rajoitti hänen mahdollisuuksiaan saarnamiehenä. Hän piti opettamisesta, mutta ei ollut erityisen menestynyt luennoitsija arkuutensa ja änkyttämisen vuoksi. Dodgson käyttikin valtavasti aikaa kirjoittamiseen. Hän kirjoitti ja vastaanotti elämänsä aikana yli 98 000 kirjettä. Dodgsonin ensimmäiset kaunokirjalliset tuotteet olivat runoja ja niitä varten hän keksi salanimensä.

Sir John Tenniel (1820-1914) on kirjan alkuperäinen kuvittaja. Tässä painoksessa on Tennielin alkuperäiset kuvitukset. Kirjailija valvoi jälkeä intohimoisen tarkasti. Dodgson ja Tenniel kävivät pitkiä neuvotteluja siitä, millainen kuvituksen ja eritoten Liisan pitäisi kuvissa olla. Dodgson antoi taiteilijalle tarkkoja vaatimuksia ja esitteli ottamiaan valokuvia taiteilijalle. Huhujen mukaan vaatimukset olivat niin pikkutarkkoja, että ne ajoivat Tennielin jo liki hulluuden partaalle. Toisen Liisa-kirjan kuvittamiseen Tennieliä pitikin jo kerjätä 2,5 vuotta, kunnes hän lopulta suostui kirjan kuvittamiseen aina silloin, kun hän muiden töiden lomassa ehtisi.

Liisan seikkailut ihmemaassa syntyivät, kun Dodgson vietti paljon aikaa ystävänsä dekaani Henry George Liddellin tyttärien kanssa. Dodgson oli Liddellin tyttärien kanssa soutelemassa, kun perheen tytär Alice pyysi Dodgsonia viihdyttämään lapsia kertomalla taas jonkin tarinan. Dodgson kävi toimeen, ja alkoi kertoilla sisaruksille tytöstä nimeltään Alice, joka putosi kaninkuoppaan. Tarinan jälkeen Alice Liddell pyysi kirjoittamaan sadun hänelle paperillekin. Dodgson teki kuukausia myöhemmin näin ja Alice sai vuonna 1864 ensimmäisen tarinan Liisan seikkailuista.

Ennen kuin kirja julkaistiin, katkesi kirjailijan ja Liddellin perheen välit. Virallista syytä välirikkoon ei tiedetä, mutta spekulaatioita on paljon. Kirjailija ja Liddellin perheen tytöt tulivat erittäin hyvin toimeen keskenään ja Dodgson piti valokuvaamisesta. Hän kuvasi paljon myös Liddellin tyttöjä, eritoten Alicea. Dodgson kuvasi muutenkin eritoten nuoria tyttöjä, joskus myös alasti. Tästä on myöhemmin spekuloitu paljonkin, että oliko hänellä liiankin läheinen suhde perheen tyttäreen. Tähän ei kuitenkaan ole mitään viitteitä ja muutoinkin Dodgsonin valokuvat edustivat viktoriaanista aikaa, jossa lapsi edusti puhtautta ja viattomuutta.

Molempien Liisa-teosten runot ovat joko Carrollin parodioita Englannin kirjallisuudesta tai sitten vanhoja lastenkamarirunoja. Kirjan lopussa on näistä runoista kerrottu tarkemmin ja avattu myös vähän suomennosten valintoja ja taustaa. Liisan tarina on suomennettu neljään otteeseen, ensimmäisen kerran 1906.  Peilimaailmasta sen sijaan on tehty vain kaksi suomennosta, joista tämän kirjan suomennos on ensimmäinen.

Liisan seikkailuissa ihmemaassa hallitsevana asiana ovat pelikortit, peilimaailmassa sen
sijaa šakkinappulat. Peilimaailmassa seikkailevat myös englantilaisista lastenrunoista lainatut Tyyris Tyllerö sekä Tittelitom ja Tittelityy. Liisan seikkailuja on pidetty parodiana aikuisten maailmasta ja satiirina viktoriaanisen ajan kasvatusnäkemyksestä, mutta myös puheenvuorona lasten viattomuuden puolesta. Monikerroksinen satu on houkutellut tutkijoita ja asianharrastajia mitä mielikuvituksellisempiin tulkintoihin.

 Myös suomennoksissa on otettu taiteellisia vapauksia, esimerkiksi Mörökölli on muuttunut irvikissaksi ja Hassusta Jäniksestä on tullut maalisjänis. Kirjassa leikitellään kielellä ja logiikalla, jonka vuoksi Dodgsonin on sanottu mullistaneen siihen asti vallinneen moralistisen satuperinteen. Absurdeissa seikkailuissa kun ei ole opetusta, vain hulvatonta leikkiä käytöstavoilla, logiikan päättelyketjuilla ja sanoilla. Kaiken ranttaliksi paneva ihmemaa osoittaa, kuinka säännönmukainen aikuisten maailma on, myös kielijärjestelmä.

Vaikka en varsinaisesti kirjasta pitänyt, pidän siitä, mitä se edustaa. Kirjojen ja sanojen maailmaa, jossa kaikki on mahdollista. Ilman alkuperäistä teosta ei olisi sitä inspiraatiota ja mielikuvituksen vapautta, joka kirjasta on seurannut. Lukemisen arvoinen teos, jota voisi tulkita, arvioida ja väännellä vaikka mihinkä suuntaan, loputtomasti. Siksi siis arvosanaksi 5/5. Liisan seikkailut ihmemaassa sijoitan Helmetin 2022 lukuhaasteen kohtaan 35. Kirjassa on oikeudenkäynti ja Liisan seikkailut peilimaailmassa puolestaan Lukki-lukuhaasteeseen 2022 kohtaan 9. Kirjasta on tehty elokuva.

 

Lähteet:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Lewis_Carroll

https://fi.wikipedia.org/wiki/Liisan_seikkailut_ihmemaassa

https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/saha3%253Au38e6c6ea-2fb4-4abf-b11e-75a6040c4163

https://www.tiedonportailla.fi/suuretklassikot/liisaihmemaassa/

https://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512404285/liisan-seikkailut-ihmemaassa-liisan-seikkailut-peilimaailmassa/#

https://fi.wikipedia.org/wiki/Liisan_seikkailut_peilimaailmassa