WSOY, 2007, kovakantinen, 361 s.
(Flyte, 2006)
Suomentanut Kaisa Kattelus
Varjo on Septimus Heap -kirjasarjan toinen osa, joka
jatkaa tarinaa suunnilleen vuosi edellisestä kirjasta myöhemmin. En muista
mistä aikanaan hyllyyni päätyi sarjan ensimmäinen osa, mutta luettuani sen,
pidin siitä valtavasti ja halusin lukea kaikki seuraavatkin osat. Surkeiden
sattumusten sarjana jouduin hävittämään tuon ensimmäisenkin osan, eikä ollut
aikaa eikä mahdollisuuksia lukea seuraavaa. Nyt kuitenkin näin tämän kirjan
ohimennen kirjaston nuorten osastolla ja päätin kirjan lainata.
Ihan niin syvää vaikutusta tämä jatko-osa ei tehnyt, kuin
mitä ensimmäinen. Ihan luettava kirja kuitenkin. Minulla on sarjan 7. osa
hyllyssäni, kun ostin alen alesta kahdella eurolla. Joten olisi urakoitava nuo
loputkin osat välistä. 7. osa on sarjan päätösosa, vaikkakin 8. osa on
englanniksi ilmestynyt. Se on kuitenkin ns. täydennysosa, joka ei varsinaiseen sarjaan
kuulu. Kirja oli mielestäni 3,5/5 arvosanaltaan.
TEKSTI SISÄLTÄÄ JUONIPALJASTUKSIA, joten jos et ole
lukenut ensimmäistä osaa, älä lue pitemmälle.
Septimus Heap on velhosuvun seitsemännen pojan
seitsemäs poika, jolla on synnyinlahjanaan suuret taikavoimat. Poika kuitenkin
kuoli melkein heti syntymänsä jälkeen ja kätilö vie pojan ruumiin pois, vai
kuoliko sittenkään? Septimus löytyy lopulta poikien armeijasta, hän on poika
412. Heapin perhe on varsin värikäs joukko, enemmän ja vähemmän magialla
varustettuna. Luvassa on surkeita sattumuksia, suuria voimanponnisteluita, hyviksiä
ja pahiksia. Perheen ottotyttökin paljastuu kuningattaren tyttäreksi, joten
juonenkäänteitä riittää.
Kirjan toisessa osassa Septimus on jo vuoden ajan
ehtinyt olla parasvelhon oppilas. Jennasta on tulossa pian kuningatar, ja loput
Heapin pojat ovat kuka missäkin. Vanhin veljistä, Simon, saattaa Jennan
kuitenkin suureen vaaraan ja parasvelho on kiireinen omien ongelmiensa kanssa.
Vanhemmatkaan eivät tahdo uskoa pahaa omasta lapsestaan, joten Septimus joutuu
lähtemään pelastusretkelle ilman kunnollisia tukijoukkoja. Hänen taikataitonsa
päätyvät kovalle koetukselle, kun Simon-veli onkin opetellut pimeää magiaa.
Matkalla toinen veli Nicko kuitenkin liittyy mukaan pelastuspartioon ja
Septimus tapaa myös vanhan ystävänsä armeijasta yllättävässä tilanteessa.
Kirja tuntui hieman täytetarinalta, ikään kuin ”sillä
välin toisaalla” -tyyliseltä. Kirjan tarkoituksena oli pääasiallisesti
selostaa, miten kävi Simonin, joka päätti lähteä pimeän velhon matkaan
edellisen kirjan lopussa. Kyllähän tämän luki, mutta ei mitenkään vedonnut
minuun. Hahmot tuntuivat paljon lapsellisemmilta kuin edellisessä osassa ja
oikeastaan kirjassa kaikki olivat vain hölmöjä eivätkä osanneet asiaansa.
Kuitenkin lopussa kaikki hölmöys saa jollain tapaa selityksen ja kirjan
tapahtumat vaikuttavat seuraavan osan kannalta tärkeiltä. Ensimmäinen osa oli
niin paljon parempi, että tämä jäi hieman pintapuoliseksi loppua lukuun
ottamatta. Silti ehdottomasti haluan tietää, miten tarina jatkuu ja onko
luvassa yhtä hyvää tekstiä kuin ensimmäisessä.
JUONIPALJASTUKSET PÄÄTTYVÄT!
Angie Sage on 1952 syntynyt englantilainen lasten- ja
nuortenkirjailija. Hän opiskeli Leicesterissä graafista suunnittelua ja
kuvitusta. Kun Septimus Heap- sarjan ensimmäinen osa Magiaa ilmestyi 2005, se
nousi Britannian lastenkirjojen myyntilistan ykköseksi. Kirjan oikeudet on
myyty lähes 30 maahan ja Warner Brothers on ostanut ensimmäisen osan
elokuvaoikeudet. Angie Sage on julkaissut tämän sarjan lisäksi toistakymmentä
lasten kuvakirjaa.
Kirjasarja on nuorten fantasia- ja seikkailukirjallisuutta.
Nuorista kirja soveltuu enemmän nuorempaan päähän, noin 11–14-vuotiaille. Minä
tietysti vanhuksena vain pidän nuorten kirjoista, joten kyllä tätä jaksaa
aikuinenkin lukea. Kirjan sijoitan Helmetin 2022 lukuhaasteeseen 29.
Kirjassa kuvataan hyvää ja pahaa.
Lähteet:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Angie_Sage
https://fi.wikipedia.org/wiki/Septimus_Heap
https://www.risingshadow.fi/library/book/4892-varjo
Kommentit
Lähetä kommentti